Hirvipeijaisperinne löytyy lähes kylältä kuin kylältä.
Piippolassa nykymallin peijaisperinne yltää ainakin 1960-luvulle. Tuolloin koulun kellariruokalasta kannettiin niin pöydät, lautaset kuin kattilat portaikon kautta ylös juhlasaliin. Metsämiehet tekivät kiltisti sen, minkä yli neljä vuosikymmentä koulukeittolaa hymyn kanssa emännöinyt Asta Hankonen määräsi.
Nykyisin peijaispaikka on Jedulla, jossa kaikki hoituu huomattavasti modernimmilla välineillä kuin viisi vuosikymmentä sitten. Käskynjako kuuluu silti edelleen emännälle.
– Eivät ne oo natissu, kun oon komentanu. Aika usein tiskivuorot on haluttuja, kun oletetaan, että se on helppo paikka, Tiina Hammar naureskelee.
Seitsemästä Piippolan jahtiporukasta peijaisvuoro oli tällä kertaa Kalliomaan porukalla.
– Kämpillä pilkottiin 40 kiloa paistia 2 x 2 sentin palasiin ja pistettiin pakkaseen. Jauhelihaa ja filettä jäi huutokauppaan, porukan johtaja Raimo Paakkonen kertoo metsästäjien kokoontuessa kattilan ääreen viime hetken makutarkistukselle.
– Ei sitä moni arvosta ja aattele, miten kauan menee, että ollaan tässä vaiheessa, Niko Below pohdiskelee keittoa maistellessaan.
Kävijämäärästä päätellen arvostusta piisaa, sillä Piippolan peijaiskeitolla kävi kaikkiaa 283 ihmistä. Suurin piirtein saman verran kuin vuosi sitten.
Aiheesta lisää 7.11. Siikajokilaaksossa