Kun sattuu syntymään keskikesän tienoilla, saa nauttia merkkipäivänään kesästä kukkeimmillaan. Tämän tietää Ruukin Tuomiojantien varrella asuva Kai Pelkonen, joka on saanut elämänsä varrella juhlia syntymäpäiviään sekä juhannuksen alla, juhannusaattona ja -päivänä että juhannuksen jälkeen. Tänä vuonna mies täyttää pyöreitä vuosia juhannusaattona.
– En ole mikään juhlaihminen ja meinasin jo, että karkaan matkoille. Sitten ajattelin, että juhlat olisi kiva pitää ystäviäkin ajatellen. Ja kyllähän se tuo 50 vuotta eräänlainen merkkipaalu on.
Pelkonen ei kuitenkaan halunnut sotkea kuvioillaan kenenkään juhannussuunnitelmia, joten hän siirsi juhliaan tuonnemmaksi.
– Ne pidetään vasta heinäkuun puolella, 16.7. Silloin meille kotiin ovat tervetulleita kaikki ystävät ja kylänmiehet, Pelkonen hymyilee.
Pelkosen kotipihan vanhat maatalousrakennukset kielivät, että näillä sijoilla on aiemmin elelty maatilan arkea.
Mies kertoo, että kyseessä on hänen Jaana-vaimonsa vanha kotipaikka, jonne he muuttivat 1990-luvun puolivälin tienoilla. Seutu oli Pelkoselle tuttua jo lapsuudesta, sillä hän on syntyjään Tuomiojan poikia. Ennen tänne muuttoa perhe oli käynyt mutkan asumassa Kestilässä.
Ensin Pelkoset asuivat vanhaa puolta, joka seisoo yhä etupihan kehyksenä. Uutta taloa pariskunta alkoi rakentaa vuosituhannen vaihteen kynnyksellä. Urakan alkaessa perheen lapset, Maija ja Ville, olivat vielä pieniä.
– Oli se kova rypistys. Talon rakentaminen on sellainen vuoden projekti. Nuo nuoruusvuodet olivat ruuhkaisia. Nyt sitä osaa arvostaa rauhallista hetkeä. Ikä tekee tehtävänsä, ja elämä on mennyt tasaisempaan suuntaan, mies miettii kotipihaansa katsellessaan.
Tätä pihaa kelpaakin katsella, niin hyvin hoidettu se on: vanha aitta ja navetta on kunnostettu perinteistä ilmettä kunnioittaen ja pihan istutukset on sommiteltu hyvällä maulla. Kotipaikan ylläpito on pariskunnan yhteistä puuhaa – kuten tilaan kuuluvien viljelysmaiden hoitokin. He ovat taittaneet yhteistä matkaa jo 27 vuotta, joten yhteistyö sujuu jouhevasti.
– Tilan työt me hoidetaan keväällä yhdessä. Vaimokin ajaa traktoria. Pihanhoito on hänelle tärkeää. Minä vain pusken nurmikkoa silloin, kun käsketään, mies sutkauttaa hymyillen.
Peltoja viljellään päivätöiden ohella, mutta eläimiä tällä tilalla ei ole pidetty vuosikymmeniin – ellei lasketa kotikissoja ja jaloissa kiehnäävää Emma-mäyräkoiraa.
Työuransa Pelkonen on tehnyt hankintaesimiehenä ensin Metsäliiton Osuuskunnalla ja sittemmin Junnikkala Oy:llä. Hänen tehtävänään on ollut hankkia sahalle tukkeja Siikajokivarren alueelta.
– Eli olen metsämies. Kotona minulla on toimisto, mutta ajelen ympäri maakuntia maanomistajien luona. Työ on ihmisläheistä ja melko kokonaisvaltaista – puhelin soi tiuhaan. Tykkään tästä alasta. Muuten en olisi näin kauaa näissä hommissa varmasti viihtynytkään, naurahtaa 26 vuotta alalla toiminut mies.
Luontoa lähellä työskentelevän Pelkosen harrastuksetkin ovat luontaista jatkumoa hänen työlleen: hän liikkuu paljon luonnossa, lähinnä metsästäen ja kalastaen. Lukeminen on kulkenut miehen matkassa aina. Viimeisin aluevaltaus harrastusrintamalla on mökkeily. Kakkoskodiksi valikoitui vanha omakotitalo Säräisniemeltä Oulujärven tuntumasta.
– Se on ollut meillä nyt kolme vuotta ja siellä kuljetaan aktiivisesti. Tähän asti se on ollut työleiri, sillä olemme remontoineet sen ihan täysin. Tänä kesänä siellä meinataan jo ihan ollakin.
