Pel­loil­ta kar­kaa­va fosfori ta­kai­sin kasvien ruuaksi – SYKE tutkii Ruu­kis­sa, miten ra­vin­tei­ta voi sitoa

Jarno Turunen tarkkailee, toimiiko tanniini. Toimiihan se; ravinteet alkavat saostua sekoitusaltaissa. Tuliko oikea annostus? Jarno Turunen pitelee mittalasia tanniiniletkun päässä ja Ritva Nilivaara-Koskela ottaa aikaa. Jarno Turunen asettaa mittauslaitetta laskeutusaltaaseen. Laskeutusaltaan pohjalla oleva musta liete on tanniinin saostamaa fosforia ja humusta.
Jarno Turunen tarkkailee, toimiiko tanniini. Toimiihan se; ravinteet alkavat saostua sekoitusaltaissa.
Jarno Turunen tarkkailee, toimiiko tanniini. Toimiihan se; ravinteet alkavat saostua sekoitusaltaissa.
Kuva: Kirsi Junttila

Ruukissa Tuomiojantien varrella on ojan pientareella kaksi suurta nestesäiliötä, ojassa sokkeloinen allas ja sen alapuolella iso lammikko. Rakennelma on maastokoe Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) hankkeessa Biopolymeerien hyödyntäminen vesien käsittelyssä ja ravinteiden kierrättämisessä (BioP). Hankkeessa SYKE tutkii, miten napata talteen vesistöjä rehevöittäviä ravinteita, erityisesti fosforia.

Biopolymeerit ovat eliöiden tuottamia molekyylejä. Tutkimuksessa SYKE selvittää, voiko niitä käyttää vesienkäsittelyssä perinteisten saostuskemikaalien korvaajina. Erityisesti halutaan löytää ratkaisu pelloilta valumavesien mukana karkaavan fosforin sitomiseen.

Fosfori on viljelykasveille ehdottoman tärkeän ravinne, mutta myös sisävesien merkittävin ravinnekuormittaja. Lisäksi sen kierrätys hyödyttäisi viljelijöitä, sillä maailman fosforivarannot ovat loppumassa.

– Fosforin talteenottoa ja hyödyntämistä on tehostettava. Fosforille tarvitaan erilaisia kierrätystapoja, hankkeen projektipäällikkö Jarno Turunen SYKE:sta toteaa.

Vedessä biopolymeeri reagoi fosforin ja humuksen kanssa. Muodostuu ravinteikasta sakkaa, joka painuu saostusaltaan pohjalle lietteeksi. Hankkeessa selvitellään myös lietteen lannoiteominaisuuksia viljelykasveille.

Menetelmää voi soveltaa jätevesienkin käsittelyyn. Puhdistamoissa yleisesti käytetään alumiini- ja rautasuoloja ravinteiden saostukseen. Jätevesilietteen ongelmaksi muodostuvat raskasmetallit, jotka rajoittavat lietteen käyttöä lannoitteena.

– Biopolymeerit ovat luonnonmukainen vaihtoehto vesien käsittelyyn ja ne mahdollistavat ravinteiden kierrättämisen. Lietteessä ei ole raskasmetalleja, Turunen sanoo.

Aiheesta lisää torstain 13.6. Siikajokilaaksossa

SYKE tutkii

Tutkimushanke Biopolymeerien hyödyntäminen vesien käsittelyssä ja ravinteiden kierrättämisessä (BioP)

Tavoitteena tutkia biopolymeerien soveltuvuutta maatalouden valumavesien fosforin saostamisessa ja syntyvän lietteen lannoiteominaisuuksia eri viljelykasveille.

Lisäksi kartoitetaan kotimaisia biopolymeerien lähteitä, kaupallistamismahdollisuuksia ja yritysten kiinnostusta biopolymeerien tuotantoon.

Hanke alkoi 2018 ja kestää marraskuuhun 2019

Hanketta rahoittaa ympäristöministeriö

Tutkimus on yksi viime hallituksen kärkihankkeista

Hankepartneri Jyväskylän ammattikorkeakoulu, joka tutkii lietteen lannoitekäyttöä ja jonka Tarvaalan biotalouskampuksen kosteikolla myös tutkitaan tanniinia ravinteiden saostamisessa.

Biopolymeerejä ovat muun muassa tanniini, kitiini, ligniini ja tärkkelys.

Tanniinia saadaan Etelä-Amerikassa kasvavan Acacia-puun kuoresta eristämällä, kitiini on äyriäisten kasvatuksen sivutuote ja ligniiniä saa selluteollisuuden sivutuotteesta mustalipeästä. Tärkkelystä valmistetaan esimerkiksi perunasta.

Suomessa tutkitaan tanniinin soveltuvuutta fosforin sitomiseen maatalouden valumavesistä. Tanniinia käytetään paljon liimoissa, mutta vesienkäsittelyssä se on uusi aine.

SYKE:n arvion mukaan vesistöjen fosforikuormituksesta jopa 70 prosenttia ja typpipäästöistä noin 60 prosenttia on maataloudesta lähtöisin.