Etuovelle on parkkeerattu useammat lastenvaunut ja naulakossa roikkuu pienoisia toppapukuja. Elsa tuhisee aamupäiväunia kopassaan, mutta muut katselevat virkkuina ympärilleen, vielä äidin syliin turvautuen.
Pian uteliaisuus vie voiton ja Ronjan sekä Uunon on päästävä lattialle mönkimään. Myös Pieti ja Eeli ilmestyvät piilostaan korituolin takaa ja kiiruhtavat leikkipaikalle. Perhekerho on alkanut.
Piippolassa perhekerho on toiminut vuosien varrella on-off-meiningillä. Välistä seurakuntatalolla pidettyyn kerhoon oli tulijoita runsaamminkin, mutta osallistujien vähyyden vuoksi kerhoa ei ole pidetty muutamaan vuoteen.
Yksi äideistä pohti MLL:n toiminnan virittämistä uuteen nousuun, mutta innokkuutta ei löytynyt.
– Perhekahvilatoimintahan on MLL:n perusjuttuja, mutta innostuneita ei löytynyt, Sanna Ikola kertoo.
Asukastupahankkeen myötä heräsi kuitenkin idea alkaa pitää kerhoa siellä. Keskellä kylää, periaatteessa ei yksin kenenkään, vaan kaikkien maalla. Asia esitettiin asukastupahanketta vetävälle Mimmi Sepälle, ja niin perhekahvilatoiminta aloitettiin hyvinkin nopealla aikataululla heti tuvan avajaisten jälkeen.
Lea Ohenojan perheessä on neljä lasta, mutta kokemus perhekerhosta on ensimmäinen.
– Olen aina harmitellut, kun perhekerhot ovat olleet aina naapurikylillä, eikä ole ollut autoa. Nyt on auto, mutta kerhokin on onneksi omalla kylällä, Ohenoja naurahtaa.
Kävijöitä on riittänyt ja naiset laskeskelivat mukana olleen vähintäänkin kymmenen perhekuntaa. Ja lisää mahtuu.
Perhekahvilalla ei tällä hetkellä ole varsinaista veturitahoa, mutta yhteistyöstä MLL:n Terhokerhotoiminnan kanssa on ollut puhetta. Tarkoituksena on kuitenkin pitää ohjelma väljänä, ettei tule liiallista suorittamisen tuntua.
– Joka kerralle ei tarvitse olla aihetta. Puhetta on ollut, että joku kävisi puhumassa nykyisistä ruokasuosituksista, ne kun ovat muuttuneet vuosien varrella, juuri herännyttä Elsaa sylittelevä Mari Belt pohtii.
Selvästi on tullut kuitenkin ilmi se, että kotona lapsia hoitavat vaihtavat mielellään ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
– Jo ekalla kerralla tuli esille vertaistuen merkitys ja se, että näkee välillä muitakin ihmisiä, Leskelässä asuva Terhi Kauranen toteaa.
Aluksi perhekahvilan ovet avautuivat puolenpäivän aikaan, mutta heti todettiin ajan menevän pahasti päällekkäin päiväunien kanssa. Siksi aloitus siirrettiin kymmeneksi.
Heti ensimmäisten kokoontumisten myötä virisi myös ajatus yhteisestä lounasta, kun tuvan tarjontaan sellainen kuuluu.
Pääseepähän kotiäidit, ja tietysti myös koti-isät, jos sellaisia ilmaantuu, joka tiistai edes hieman helpommalla. Ja kohtuuhinnalla, sillä perhekahvilaan osallistuvilla on lounalle oma hintansa.
Marraskuussa perhekahvila sai oman vetäjänsä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskelija Niina Huhtamäen myötä. Huhtamäki ei kuitenkaan keskity pelkästään perhekahvilaan, vaan tulee kehittelemään erilaisia toimintoja kaikille asukastuvalla käyville kyläläisille.
Mietinnässä ovat muun muassa bingo sekä viriketoimintaopiskelijoiden avustamat toimintatorstait. Melkein pitää varoa, etteivät kyläläiset mene virikkeiden myötä pian ylikuntoon.
