Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioita tarkastellessa voi huomata, että Suomen susien ja karhujen määrä on ollut viime vuosina pääosin nousujohteista. Huhtikuisen arvion mukaan karhumäärä on vahvistunut edellisvuodesta, ja karhuja arvioidaan olevan ennen metsästyskautta 1 980–2 100 yksilöä.
Susien tämänvuotinen kanta-arvio julkaistaan kesäkuuhun alkupuolella. Kanta kääntyi susien osalta nousuun vuonna 2013, mutta vuonna 2016 yksilömäärä arvioitiin edellisvuotta pienemmäksi. Viime vuonna susia arvioitiin olevan 200–235.
Luonnonvarakeskuksen riistahavainnot.fi-sivuston karttamerkinnöistä näkee, että jokivarren alueella on tehty havaintoja kaikista suurpedoista – niin susista, karhuista, ilveksistä kuin ahmoistakin.
Siikajokilaakson riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Ari Mustonen kertoo havaintoja tulevan viikoittain. Pulkkilan erän johtokunnan jäsen Teuvo Lemmetyisen mukaan kaikkia petoja alkaa olla alueella aivan tarpeeksi. Jälki- ja näköhavainnot ovat jo niin yleisiä, ettei niitä enää välttämättä edes ilmoiteta eteenpäin.
– Ihmiset ovat vuosien varrella turtuneet, että ne pyörivät täällä, Lemmetyinen toteaa.
Mustosen mukaan varsinkin susien lisääntyminen on alkanut huolettaa eräihmisten lisäksi myös karjatilan omistajia sekä lapsiperheitä. Viimeisin näköhavainto tehtiin viime perjantaiaamuna, kun susi kuljeskeli Siikajoenkylän keskustan liepeillä.
Lauantaiaamuna susi raateli hengiltä vasikan Karinkannassa. Susien reviiriä on aiemmin ollut ainakin Relletti-Tuomioja-Revonlahti-akselilla, mutta nyt havaintoja tehdään lisääntyvässä määrin myös Siikajoenkylän suunnalla.
– Petoja on huolestuttavan paljon. Kannat ovat kasvaneet. Ne verottavat kaikenlaista riistaa ja tulevat jo pihapiireihinkin, Mustonen toteaa.
Lemmetyinen arvioi Pulkkilan alueen susikannan kasvaneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Alueella on pyörinyt pari susilaumaa jo pitkään, ja niiden reviirien raja kulkee Lamujokivarren seudulla. Piippolan seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Sulo Heikkinen vahvistaa, että susia liikkuu jonkin verran koko riistanhoitoalueella. Pääosin ne liikkuvat alueella yksin tai pareittain.
Myös ilvesten määrä on kasvanut koko jokivarressa. Lemmetyisen mukaan ilveskantaa saisi verottaa, sillä luontaista ravintoa ei todennäköisesti tämänhetkisen riistatilanteen vuoksi löydy kaikille. Alueelle saatiin alkuvuodesta yksi ilveksen kaatoon oikeuttava poikkeuslupa, jonka luvin Rantsilan riistamiehet ampuivat tupsukorvaisen urospennun Kerälänkylässä.
Ahmojakin jokivarressa liikkuu, ja niistä on tehty laajalti näkö- ja jälkihavaintoja. Kannan kokoa ei kuitenkaan koeta ongelmaksi.
– Ahmoista on tullut ilmoituksia joka puolelta. Ne kulkevat yleensä susien reviireillä ja käytävät niiden jättämiä haaskoja hyödyksi. Täällä niistä ei ole samanlaista ongelmaa kuin poronhoitoalueella, Heikkinen kertoo.
Sekä latvapitäjissä että alajuoksulla uumoillaan, että susikantojen kasvaminen voi tuoda tullessaan ongelmia.
– Jos niiden annetaan vain lisääntyä, alkaa ongelmia tulemaan. Hirvikanta kun menee alas, se tulee nälkä hukallakin. Jossakin välissä alkaa käydä niin, että ne alkavat käydä käsiksi kotieläimiin, kun luontainen ravinto on vähissä, Lemmetyinen ennustaa.
Vaikka karhukantakin on alueella vahvistunut ja joka kylältä tuntuu löytyvän oma mesikämmen, ei siitä ole samanlaista haittaa ihmisille tai kotieläimille.
– Karhu kyllä väistää ihmistä ja sille löytyy metsästä monenlaista evästä, Lemmetyinen toteaa.
Mustosen mukaan alajuoksun puolellekin voi olla parhaillaan susilauma syntymässä. Lauman muodostuminen kärjistäisi ongelmaa, sillä useammasta yksilöstä koostuva joukko vaatisi enemmän ruokaa ja olisi tehokkaampi pyydystäjä.
Mustonen on sitä mieltä, että susiin pitäisi istuttaa ihmispelkoa, jotta ne pysyisivät erämaan puolella eivätkä tulisi lähelle asutusalueita. Yksi hätistelykeino olisi kannanhoidollinen kaatolupa.
Pulkkilan Erä ry:n ja Rantsilan Riistamiehet ry:n alueelle haettiin Suomen riistakeskukselta poikkeuslupaa yhdelle sudelle tammikuussa, mutta lupaa ei myönnetty. Tuolloin perusteena esitettiin sitä, että sudet tappoivat Pulkkilassa toimivalta lammastilalta kaksi lammasta ja vierailivat pihapiirissä useampaan otteeseen. Lisäksi yksi metsästyskoira oli joutua suden suuhun.
Mustonen on ymmärtänyt, ettei muutama koira- tai muu kotieläinvahinko ole vielä luvan myöntämisen peruste.
– Ei saada lupia, vaikka ne minkälaisia vahinkoja aiheuttaisivat. Nyt sudet alkavat tottua ihmiseen ja tilanne menee huonompaan suuntaan. Niillä ei ole luontaista vihollista, Mustonen miettii.
Artikkelin ensimmäistä kappaletta muokattu, koska siitä sai virheellisesti käsityksen, että Luonnonvarakeskus olisi jo julkaissut vuoden 2017 susikanta-arvion. Luonnonvarakeskus ei ole antanut vielä vuoden 2017 susikanta-arviota. Arvio on tulossa kesäkuun alkupuolella.