Selailin Siikajoen uudistettua kuntastrategiaa ja silmiin pisti lokero, johon oli lueteltu kunnan kehittymistä uhkaavia tekijöitä. Yksi oli aika hyytävä: suvaitsemattomuuden lisääntyminen.
Uhkia on muitakin. Vaikeaa siikajokisten on tehdä mitään yleiselle taloustilanteelle. Emme voi noin vain muuttaa politiikkaa, joka ihannoi suuruutta ja keskittämistä ja heittää maaseudulle pupunpapanoita. Tsaarinaikaista byrokratiaa ei sormia napsauttamalla tuoda nykyaikaan eikä EU:n kummallisia direktiivejä saada järkevämmiksi. Mutta siihen suvaitsemattomuuteen voi jokainen vaikuttaa.
Suvaitsemattomuus tarkoittaa, että käyttää vain osaa aivojensa harmaista soluista, että ajattelee pienesti. Siksi se on uhka kunnan kehittymiselle.
Kun tehdään niin kuin jo isoisät ammoin, jäädään ajan jalkoihin. Kun karsastetaan uusia ideoita, uusia tapoja sekä uusia ja ehkä muista maista tulevia asukkaita, lyödään samalla portit kiinni monelta hyvältä asialta. Voi jäädä työpaikkoja syntymättä, ajatukset avartumatta, ystäväpiiri kasvamatta, yhteisöllisyys syvenemättä.
Suvaitsevaisuus on erilaisten ajatusten, ideoiden, uskontojen, ihonvärin ja kielten hyväksymistä. Se on erilaisuuden ymmärtämistä, sillä jokainenhan on täysin ainutlaatuinen oma itsensä. Jokaisella on puutteensa ja vahvuutensa, ja suvaitsevainen ilmapiiri kannustaa tuomaan niitä vahvuuksia esiin.
Virheitä sietävässä ja suvaitsevaisessa yhteiskunnassa on hyvä elää ja yrittää. On tilaa toiselle kierrokselle, vaikka firma meni konkurssiin tai velkojat jonottavat ovella. Myymälän ovi käy ja kassakone kilisee, vaikka tummaihoinen kauppias puhuukin hoono soomi. Ryyppäämään retkahtanut autetaan jaloilleen ja uudestaan työelämään. Mielenterveyskuntoutujia tuetaan toipumisessa.
Kun kaikkien kyvyille ja panokselle annetaan tilaa, voi iso ratas pyörähtää liikkeelle.