Pientä pur­ta­vaa – miehen mit­tais­ta kur­pit­saa ja puolen kilon to­maat­ti

Pirkko Paakkari sanoo hurahtaneensa jättikasviksiin. Kädessä köllöttelee noin puolen kilon tomaatti.

Kuva: Kirsi Junttila

Miltä kuulostaa tomaatti, josta saa sosetta monta purkillista? Entä kurkku, josta riittää päällistä moneen kymmeneen voileipään?

Eikä nyt ole kyse saduista tyyliin Jaakko ja pavunvarsi, vaan ihan oikeista lehtiä ojentelevista ja satoa pukkaavista kasveista. Jättikasviksista, joita kasvaa Pirkko Paakkarin kasvihuoneessa.

– Viime vuotta tuli vastaan Jättikasvisyhdistyksen kuvia. Siitä se lähti, hän kertoo.

Tammikuussa Paakkari maksoi yhdistyksen jäsenmaksun ja sai vastineeksi erilaisten kasvisten siemeniä niin paljon, että hän jakoi niitä ystävilleenkin. Keväällä Paakkari kylvi siemenet, vei kesällä taimet kasvihuoneeseen ja alkoi jännittää mitä niistä tulee.

Satoa ansariin kertyy päivä päivältä. Kasvihuonekurkun näköiset pitkäkurpitsat (Long Gourd) ovat kasvattaneet jo melkoisia pötkylöitä, joista pisin on miehen mittainen, reippaat 180 senttimetriä.

Chilipensaissa roikkuu eri mittaisia chilejä, joista suurimmalle Paakkari saa mittaa 29 senttimetriä. Ja arviolta puolikiloinen tomaatti köllöttelee nurin käännetyn ruukun päällä kypsymässä. Kaikki luomuviljelyllä kasvaneita.

Hurjia lukemia, mutta vielä hurjempia on yhdistyksen kilpailussa kirjattu Suomen ennätyksiksi. Viime vuonna pitkäkurpitsojen SE:n voitti reippaasti yli kolmimetrinen pötkö. SE-tomaatti painoi 2,862 kiloa ja SE-chili oli 43,8 senttimetriä pitkä. Kilpailun todellinen jättiläinen oli kurpitsa, joka painoi 716 kiloa.

Pirkko Paakkarin kasvihuoneessa Long Groud on kasvattanut 180-senttisen kurkun näköisen pötkäleen.

Kuva: Kirsi Junttila

Jättikasvikset ovat syötäviä. Suurista tomaateistaan Paakkari aikoo tehdä sosetta ja Paholaisen hilloa. Pitkä kurpitsanpuikelokin syödään tai ainakin sitä maistetaan.

– Meillä käytetään chiliä paljon. Jättichili ei ole äkäisintä, vaan keskivahvaa, Paakkari sanoo.

Kukkapenkkejä ei Paakkarilla juurikaan ole, sillä hän haluaa kasvattaa hyödynnettäviä kasveja. Takavuosina tiluksilla kasvoi 80 eri lajin yrttikasvia, joista Paakkari valmisti voiteita, öljyjä, makusokeria ja makuhunajaa.

Yrttiviljely on lopetettu, mutta tilalla on 80 herukkapensasta, tyrniä ja vadelmaakin yksi pellollinen.

– Onneksi se on metsittynyt, Paakkari naurahtaa viljelmälle.

Chilin isokasvuinen lajike on venyttänyt 29-senttisen chilipaprikan.

Kuva: Kirsi Junttila

Rehottavat kasvit viittaavat viherpeukaloon, mutta sellaista emäntä ei tunnusta kädessään olevan.

– Itse asiassa olen tuurilla taapertaja. Joskus onnistuu, joskus ei. Nakkelen siemenet sinne, tänne ja tuonna ja yritän muistella mitä on missäkin, hän nauraa.

Kasvit ovat Paakkarin harrastus, joska pitäähän ihmisellä joku harrastus olla. Hän tykkää kokeilla yhtä sun toista, seurata kasvua ja odottaa makoista pataan pantavaa.

– Kasvimaa on lepopaikka. Se on maaterapiaa ja viherterapiaa. Kasvimaa on hektisen työn vastapaino, hän tuumii tyytyväisenä kasvattiensa keskellä.

Mari Turpeenojan Squash-kurpitsa on jo possun kokoinen.

Kuva: Kirsi Junttila