Piippolan Shellin päivärutiinit ovat tuttuja monelle vakioasiakkaalle. Jotain uutta paikassa on, nimittäin uusi yrittäjäkasvo.
– Kun kysyivät, että olisinko kiinnostunut ostamaan puolikkaan osuuden, niin mietin, että olisihan se työpaikka lähempänä, huoltamoyrittäjäksi ryhtynyt Jani Takkinen kertoo.
Työmatka lyheneekin rutkasti, sillä Takkisen entinen työpaikka oli Vieremällä Ponssen tehtaalla. Sen lisäksi 35-vuotias mies on jo vuosia viljellyt sukutilansa peltoja Piippolan Manninkankaalla ja tehnyt siinä ohessa myös pienimuotoista koneurakointia.
– Maatalouspuolen pyörittäminen pitkän työmatkan päälle tiesi etenkin syysaikaan raskaita päiviä ja mielellään sitä olisi perheenkin kanssa, yksivuotiaan tyttären isä toteaa.
Viljanviljely jatkuu edelleen, ainakin niissä määrin, mihin aika ja rahkeet riittävät. Maataloustuotannon kautta yrittäjyys ei ole outoa, mutta aina uusi aluevaltaus yllätyksensä luo, niin tuttu paikka kuin kotikylän shelli onkin.
– Työmäärä ja vilkkaus yllätti. Olikin hyvä, että pääsin tähän kevätpiikkiin mukaan. Koko ajan tulee asioita, mitä pitäisi tietää ja osata, Takkinen toteaa.
Hän jatkaa edellisen yrittäjän, Teppo Anttilan, jalanjäljissä keskittymällä pienkone- ja huoltopuolelle. Päivi Kotisaaren vastuualueena säilyy entiseen tapaan kukat ja keittiöpuoli.
– Sanohan ne kyllä, että saan minä mennä paistamaankin, yrittäjä naureskelee paljastaen pitäytyvänsä mieluummin huoltopuolella ja talonmiehen hommissa.
Keskikesällä kevätkiireissä päällimmäisenä ollut ruohonleikkurikauppa alkaa vähitellen hiljetä.
Syksyä kohti siirryttäneen jälleen moottorisahojen puolelle ja rengastyöt tuovat kiirettä sekä syksyyn että kevääseen.
Talvisydännä onkin sitten hiljaisempaa ennen kevätruljanssin alkamista. Jani onkin jo miettinyt, miten saada sesonkikiirettä lievennettyä.
– Leikkurit tuodaan huoltoon yleensä toukokuun puolivälissä. Jos huollon tekisi jo talvella, olisi leikkuri keväällä heti käyttövalmis, mies pohtii.
Palkkalistoilla on yrittäjien lisäksi kolme vakituista työntekijää, sekä kesäapulainen. Ammattitaitoa löytyy heiltä hyvin, joten huoltamonisännän saappaisiin astuminen ei suuremmin jännitä.
– Pienellä paikkakunnalla yrittäjyys on aina riski, mutta täytyy vain toivoa, että asiakkaita riittää ja he ottavat uuden isännän vastaan.
Jani pyrkii tekemään parhaansa asiakaspalvelijana.
Kelloon ei parane katsoa, jos kulkijalla on hätä. Kiitoksen tietää ansainneensa etenkin silloin, kun kulkijan matka on päässyt avun ansiosta jatkumaan aukioloajan ulkopuolellakin.
– Auttaa pitää aina kun pystyy, eikä kääntää selkäänsä, juuri yhden tienpäälle hyytyneen menopelin eteenpäin järjestänyt mies pohtii.
Piippolan Shellille on vuosikymmenten varrella vakiintunut oma asiakaskuntansa, joka koostuu niin paikallisista kuin kauempaakin tulevista.
Huoltamoisäntiä on ollut kourallinen, mutta tarinoita sitäkin enemmän.
– Hyviä tarinoita oon kuullu tästä asemasta, aivan Pekkarisen ajoista lähtien, Jani naureskelee.
Hänen uransa on vielä alkutaipaleella, joten uusimmat tarinat ovat vasta syntymässä.