Reipas kuudesluokkalainen haaveili ulkomaan kielikurssista ja teki asian tiettäväksi myös vanhemmilleen.
– Inkutin äidille niin kauan, että pittää päästä leirille, Johan Äijälä nauraa.
Hän löysi itse 4H:n järjestämän Petroskoin kaupunkileirin ja puhui asiasta myös kaverilleen Juri Trofimoville. Vanhempien suostumuksella pojat pääsivät kuin pääsivätkin matkaan.
Viime viikko valkeni pojille suoraan bussin ikkunoista, sillä matkaan lähdettiin aamuyön tunteina. Johanin äiti saattoi heidät Tampereelle saakka, mistä matka jatkui muiden leiriläisten kera Joensuun kautta Petroskoihin.
– Eka ja vika päivä kului matkustaessa, perillä oltiin vasta iltayhdeksältä ja juteltiin vielä huonekavereitten kans, pojat kertovat.
Leirille osallistui kymmenkunta suomalaista ohjaajineen ja Venäjän puolelta mukana oli useita vapaaehtoisia nuoria apuohjaajia. Ohjelmaan kuului puuhaamista ja askartelua paikallisella nuorisotalolla. Siellä opetettiin muun muassa venäläisiä tansseja.
Orpokotivierailuun pojat olivat valmistautuneet leluviemisien kanssa.
– Me istutettiin kukkia ja Juri löysi kaveriksi yhen nelivuotiaan pikkupojan, Johan muistelee hymy huulilla.
Ystävystymistä auttoi se, että Juri puhuu itsekin venäjää aikoinaan Venäjän Lietmajärveltä Piippolaan muuttaneiden vanhempiensa kanssa.
Muiden jatkaessa leiriohjelmaa pojat pääsivät vielä kaupunki- ja huvipuistokierrokselle Jurin sukulaisnaisen kera.
Vaikka päivä Marina-tädin kanssa oli oravien syöttöineen huippukiva, riitti hauskuutta myös leiriohjelmassa.
– Meidän piti suunnistaa vihjelappujen avulla. Käytiin Pietari Suuren patsaalla ja korvapuun luona, pojat kertovat tarkoittaen toivomuspuuta, jonka korvaan voi kuiskata salaisimmat haaveensa.
Puheenpurpatuksesta päätellen reissun tähtihetkiä tuntuvat olleen myös ruokailut sekä hostellissa, että hampurilaisketjuissa.
– Ihan huippuleiri!
