Piip­po­las­ta puuta Kem­pe­leen kirk­koon

Kempele ja Piippola
Paanupuun vuosikasvu saa olla korkeintaan 1-1,5 millimetriä. Tyvipäästään merkittyjen lautojen tiiviit vuosirenkaat ovat hyvin näkyvissä. Kempeleen seurakunnan hyväksymät puut kasvoivat Hankosen isovanhempien 100 vuotta sitten ostamalla palstalla. Harjakouruja varten tarvittiin kuusimetrisiä ja minimiläpimitaltaan 30 senttisiä tyvipuita. Maalatun tyviosan edessä malline, jonnka mukaan harjakouru sahataan. Kuivatustietoihin merkitään puun kosteuden ohella myös vallitseva ilmankosteus sekä lämpötila. 8500 paanua varten on taaplattuna noin 6800 metrin ja 30 kuution verran lauta-aihiota. Paanuja varten on pitänyt kaataa 250 kuution verran yli satavuotista tukkipuuta. Koska tarve oli vain 30 kuutiota, jäi latvatukkia runsaasti muuta arvopuutarvetta varten.
Paanupuun vuosikasvu saa olla korkeintaan 1-1,5 millimetriä. Tyvipäästään merkittyjen lautojen tiiviit vuosirenkaat ovat hyvin näkyvissä.
Paanupuun vuosikasvu saa olla korkeintaan 1-1,5 millimetriä. Tyvipäästään merkittyjen lautojen tiiviit vuosirenkaat ovat hyvin näkyvissä.
Kuva: Anna Hämeenaho

Kempeleen vanhan kirkon katto uusitaan kirkon restauroinnin yhteydessa. Kattoon tulevat paanupuut kasvoivat mittaansa hitaasti Piippolassa.

Korjausprojektin asiantuntijana toimivan restaurointimestari Timo Hammarin mukaan sopivaa puuta etsittiin metsäalan ammattilaisten kera.

– Käytiin katsomassa kymmeniä leimikoita, niistä kriteerit täyttäviä puita ei löytynyt.

Kriteerien mukaan puun piti olla sydänpuuvaltaista, suoraa ja vähäoksaista mäntytukkia, vuosikasvultaan 1-1,5 millimetriä. Ei siis ollut halki, poikki ja pinoon -prosessi, sillä kolmekymmentäsenttiselle tukille se tietää reilusti yli sadan vuoden ikää.

Sopiva kohde kuitenkin löytyi ja samalla myös puiden käsittelijä.

– Yksi painava syy, miksi valitsimme tämän puutoimittajan, on se, että hän on jo erikoistunut vastaavan tyyppisen laatupuutavaran toimittajaksi, eikä sen käsittelyssä ollut hänelle mitään uutta ja erikoista, Hammar perustelee.

Paanupuut löytyivät yksityisen metsäyhtymän mailta ja niiden käsittelystä vastaa restaurointimestarina työskentelevä Sakari Hankonen. Hänen ja vanhempiensa omistamalle metsäyhtymälle tilaus ei ollut läpihuutojuttu.

– Vuosien aikana tällaista laatupuuta ei meillä ole hakattu kuin puusepän tarpeisiin. Lopulta löytyi riittävän arvokas kohde, että kannatti ottaa isompi erä, Hankonen toteaa.

Lisää tarkoin määritellystä puunhankintaprosessista 30.1. Siikajokilaaksossa

Ilmoita asiavirheestä