Syksyllä 1994 perustettu Pohjois-Suomen syöpäyhdistyksen alainen Rantsilan syöpäkerho kokoontui tammikuussa ensimmäisen kerran kuukausittaiseen kerhoonsa muiden syöpäkerhojen tavoin syöpäosastona.
Vuoden ensimmäisessä kerhotapaamisessa oli erityistä juhlantuntua. Yhdessä onniteltiin Rantsilan osaston perustajajäseniin kuuluvaa Pirkko Lämpsää Pohjois-Suomen syöpäyhdistyksen hänelle myöntämästä kultaisesta ansiomerkistä.
Osaston puheenjohtaja Auli Laurila kertoi, kuinka viime syksynä tuli tieto, että Pohjois-Suomen syöpäyhdistyksen 60-vuotisjuhlan yhteydessä jaetaan ansiomerkkejä pitkäaikaisille yhdistysaktiiveille. Kukin osasto sai hakea ainoastaan yhtä kultaista ansiomerkkiä. Kaikkiaan merkkejä jaettiin laajalle toimialueelle 23.
Laurilalla oli mielessään jo Pirkko Lämpsä, mutta hän soitti osaston rahastonhoitaja Elli Rasille kysyen, kenelle merkkiä haettaisiin.
– Elliltä tuli kuin pyssynsuusta, että Pirkolle. Kysyin vahvistusta vielä toiselta ja kolmanneltakin, ja kaikki oltiin samaa mieltä.
Laurila ynnäsi Lämpsän toimineen 18 vuotta yhdistyksen rahastonhoitajana. Työ tapahtui käsipelillä kirjaa pitäen.
Syövästä toipunut Pirkko Lämpsä kävi pitkään parin kolmen viikon välein Oys:ssa vertaistukihenkilönä. Viime vuodet hän on ollut vertaistukena ranttisille syöpäpotilaille. Onpa syöpäkerhon nimissä touhuttu mitä vain, on Pirkko ollut toiminnassa aktiivisesti mukana.
Auli Laurila antaisi yhden nurkan Pirkon ansiomerkistä Erkki Lämpsälle.
– Pirkko antaisi merkistä puolet miehelleen. Merkkiä ei voinut jakaa, mutta totta on, että Erkki on ollut aina mukana siinä missä Pirkkokin. Hakenut metsästä milloin mitäkin, kuljettanut Pirkkoa ja ollut vähintään kassinkantajana. Kiitos myös Erkille!
Laurila korosti, kuinka tilanteessa kuin tilanteessa Pirkolla on aina jokin hyvä sana sanottavana. Lisäksi hän muistutti, että merkin ansaitsevia olisi ollut varmasti muitakin, mutta tällä kertaa merkki voitiin anoa vain yhdelle.
Pirkko Lämpsä muistutti, kuinka arvokasta työtä moni on tehnyt ja tekee Rantsilan osaston hyväksi. Hän tähdensi, että vapaaehtoistyötä ei tehdä kukkien tai ansiomerkin toivossa, vaan yhteisön yhteiseksi hyväksi. Työtä tehdään sydämellä.
Moni pitkään syöpäkerhossa aktiivisesti toiminut ei jaksa enää kerhossa käydä. Lämpsä muistelee, kuinka toiminta alkoi päiväkeskuksen tiloissa kokoontuen. Paikalla saattoi olla alle kymmenenkin kerholaista. Vähitellen osanottajien määrä lähti kasvuun niin, että muututtiin Rauhalan kerhohuoneelle. Pian sekin kävi pieneksi ja kokoontumispaikaksi on vakiintunut seurakuntatalo.
Syöpä koskettaa elämänvarrella useimpia ainakin jonkin läheisen sairastumisen muodossa. Rantsilan syöpäosaston jäsenistä suurin osa ei ole itse sairastunut, mutta he haluavat kuulua mukavaa yhdessä oloa ja tekemistä ylläpitävään yhteisöön.
Kerhossa alusta alkaen ja yhä käyvät muun muassa Elli ja Aaro Vähä sekä Kalle Uusitalo.
Pirkko Lämpsällä on monta hyvää syytä, jotka ovat saaneet pysymään mukana kerhotoiminnassa.
– Se on muuten vain niin hauskaa. Ihmisten kanssa on mukava olla. Toiminnassa mukana ollen saa olla ihmisten seurassa.
Syövän kokeneena Lämpsä uskoo, että rinnalla kulkijasta on apua syöpään sairastuneelle.