Syksyihmiset huomio! Sanokaapa yksikin hyvä syy tykätä tästä pimeästä, märästä ja ankeasta vuodenajasta. Sienet eivät riitä vastaukseksi.
Näin huuteli yksi seuraamani suomalainen somettaja viikko sitten twitterissä.
En ole millään muotoa syksyihminen, mutta aloin tietysti miettiä, enkä viikkoa myöhemmin olkut keksinyt ainuttakaan. Henkilökohtaisella tasolla keksin muutaman pointin, miksi syksy voisi olla edes siedettävä, mutta mitään sellaista, josta olisi kysyjälle voinut kertoa ei vain ole. Syksy on vuodenaikojen tilliliha. Sitkeää ja ikävää. Kamalaa aikaa.
Jotta ei menisi tyystin negailuksi, niin mainittakoon, että syksyllä on kivempaa mennä kuntosalille kuin keskikesällä. Henki kulkee paremmin viileässä salissa. Syksillä alkaa myös jääkiekon SM-liiga ja NHL. Seuraan molempia ja varsinkin tuota pohjoisamerikkalaista sarjaa intohimoisesti.
Olen myös podcastien suurkuluttaja, ja NHL:n käynnistyminen tietää sitä, että tarjolla on paljon enemmän mielenkiintoista kuunneltavaa kuin kesällä. Viimeistään lokakuussa amerikkalaiset urheilumediat aloittavat NHL:ää koskevat lähetyksensä. Niitä kuunnellessa on mukava vaipua nappikuulokkeet korvilla yöunille. Monesti herään keskellä yötä ja korvanapit suoltavat edelleen juttua. Toisinaan näen unia, että olen itse mukana tekemässä lähetystä.
Jos aihe kiinnostaa, ota ihmeessä seurantaan kanadalaisen Sportsnetin tuottama Hockey Central at Noon. Lähetys on varsin puolueellinen, sillä se tehdään Torontossa ja luupin alla on suuseura Maple Leafs. Toinen hyvä änäripodi on ja pitkän linjan NHL-toimittajan Bob McKenzien tekemä ”Bobcast”.
Mutta paras lopuksi, eli verkkomedia Barstool Sportsin ympärille rakennettu, kahden entisen NHL-pelaajan Ryan Whitneyn ja Paul Bisonnetten tähdittämä Spittin’ Chiclets. On muuten sellaista ilotulitusta, ettei vastaavaa ole eikä ihan lähiaikoina taida edes tulla.
Perinteisessä mediassa julkaistu jääkiekkoilijan haastatteluhan on yleensä seuraavanlainen: ”Onnea voitosta, teit maalin, syötit pari ja joukkue voitti. Hieno illta. Kerropa miten peli mielestäsi sujui.”
Ja sitten vastaus: ”Ihan sama kuka ne maalit tekee. Pääasia, että joukkue voittaa. Hyvin pelattiin, tiukkaa viisikkopeliä ja...” huoh!
Joukkueet vaihtuvat, haastateltavat vaihtuvat, mutta vastaukset pysyvät. Illasta toiseen ja ikuisesti.
Juuri tähän tyhjiöön ex-pelaajat Whitney ja Bisonnette ovat iskeneet täydelliseti. Jokainen pelaaja-, tuomari-, tai valmentajahaastattelu tuottaa sellaista tietoa, mitä muussa mediassa ei ole koskaan kuultu. Haastateltavien persoona nousee esiin, kun ulkoa opeteltu kiekkojargon loistaa poissaolollaan. Moni paljastaa hyvinkin herkullisia sattumuksia uransa varrelta joko kentältä tai sen ulkopuolelta, ja jokainen osaa nauraa itselleen. Perinteisessä amerikkailaisessa uutismediassa ei tässä ole toistaiseksi onnistuttu.
Juha Honkala