Törmäsin hiljattain uutiseen, jossa todettiin, että Pyöräliitto haluaisi pyöräilijöiden kypäräsuosituksen pois tieliikennelaista.
Nykyisessä laissa määritellään, että pyörällä liikkuvan on pidettävä ajon aikana yleensä asianmukaista suojakypärää. Pyöräliitto perusteli kantaansa sillä, että kypärään pakottaminen vähentää pyöräilyn suosiota ja jopa lisää onnettomuusriskiä.
Väite kuulosti käsittämättömältä. Minä kun luulin olevani esimerkillinen pyöräilijä, kun painan potan päähäni aina ennen pyörän selkään nousemista.
Yritin päästä kärryille kypäräkeskustelusta. Selvisi, ettei Pyöräliitto ole kypärää vaan ainoastaan sen käytön pakottamista vastaan.
Pakkokäytön on todettu vähentävän pyöräilyä ja näin huonontavan pyöräilijöiden asemaa liikenteessä. Silmiini osui myös artikkeli, jossa englantilainen neurokirurgi julisti kypärän turhaksi kapineeksi, josta ei ole onnettomuuden sattuessa mitään hyötyä.
Neurokirurgin mukaan kypärän käyttö saattaa pyöräilijät jopa entistä suurempaan vaaraan.
Tämän väitteen hän perusti Bathin yliopiston tutkimukseen, jonka mukaan autoilijat ohittavat kypärää käyttävän pyöräilijän jopa kahdeksan senttiä lähempää kuin kypärättömän
On selvää, ettei kypärä välttämättä pelasta pyöräilijää, joka joutuu liikenneonnettomuuteen. Jos vauhtia on tarpeeksi, ei autoilijankaan henkeä pelasta parhainkaan turvaistuin, -tyyny tai -vyö.
Voiko turvavälineitä kuitenkaan väittää hyödyttömiksi? Eiväthän kaikki pyöräilijöiden onnettomuudet tapahdu täydessä vauhdissa auton kanssa vaan osa on lievempiä kaatumisia ja törmäyksiä.
Näissä tapauksissa kypärä voi hyvinkin estää päävamman syntymisen.
Tieliikennelain uudistus tulee tänä syksynä eduskunnan käsittelyyn, ja tämän myötä kypäräsuositus joko poistetaan tai vastaavasti asetetaan kypäräpakko.
Minulle on täysin toissijaista, asetetaanko pakkoa vai ei, sillä painan kypärän päähäni joka tapauksessa. Oma kannustimeni kypärän käyttöön löytyy lähipiirini kokemuksista.
Tuo hutera muovikupu on suojannut useamman läheiseni päätä kaatumisissa.