Pulkkilan kirkonkylän kehitykseen on vaikuttanut kylän sijainnin myötä kylässä vanhastaan olleet palvelut. Pulkkilan kirkonkylän hallitseva piirre on vanha raitti.
Vaikka raitin rakennuksista osa on purettu tai palanut, on se vielä nykyisinkin rauhallinen ja maalaismainen. Kirkonkylän kodikkuutta lisää paikoitellen kylän läpi virtaava Lamujoki.
Raitin eteläpäässä oleva valtion virastotalo on ollut oleellinen tekijä koko kunnan kehityksessä. Talossa toimi poliisiasema, nimismies, työvoimatoimisto, verotoimistoa ja postikin 1960-luvun alussa. Aluksi oli myös asuntoja.
Valtion kiinteistölaitos rakennutti virastotalon vuonna 1955. Halukkaita ottajia valtion virastoille olisi ollut muissakin pitäjissä muun muassa Piippolassa. Kunnanesimies Artturi Niemi oli muitten luottamusmiesten kanssa puuhaamassa, että Pulkkilaan saatiin hankituksi virastolle tontti, joka ratkaisi kylien välisen kilvan.
Talouspäällikkö Eino Rönkä puuhasi Pulkkilaan 1980-luvulla tilavan ja toimivan terveyskeskuksen vuodeosastoineen. Pulkkilassa toimi vanhaan aikaan niin sanottu piirilääkäri, jonka vastaanotolta haettiin laajalta alueelta apua. Siikajokilaakson ensimmäinen apteekki perustettiin Pulkkilaan 1871.
Pulkkilalle on ollut tyypillistä virkamiesten ja opettajien suuri määrä. Kunnallinen keskikoulu ja alunperin valtion lukio olivat vetovoimatekijöitä ja toivat väkeä kuntaan. Naapurikuntien koululaiset olivat vuokralla raitin taloissa, kun koulukuljetuksia ei vielä ollut.
– Koulun aloitin monen muun ikätoverin kanssa 6-vuotiaana niin sanottuna kuunteluoppilaana Lumperin koulussa. Jos pärjäsi muiden mukana, sai jatkaa toiselle luokalle, muistelee Rauni Kilponen koulutiensä alkua.
Kolmas luokka käytiin Honkalinnassa ja neljäs ja viides Laukan koululla. Oppikouluun pyrittiin yleensä neljänneltä luokalta. Luokkakavereihin nähden vuoden aiemmin koulun aloittanut Rauni oli vasta kymmenen vuotta, kun olisi pitänyt pyrkiä oppikouluun Ouluun.
– Vanhempani halusivat minun käyvän viidennenkin luokan ennen oppikouluun lähtöä. Kun täytin 11 vuotta elokuussa, pyrin ja pääsin Oulun tyttökouluun eli tyttölyseoon, muistelee Kilponen Pulkkilasta maailmalle opiskelujen myötä lähtöään.
Monet pulkkilalaiset menivät oppikouluun Haapavedelle tai Oulaisiin.
Rauni Kilponen muutti puolisonsa ja lastensa kanssa takaisin Pulkkilaan 1979. Suuri syy muutolle oli lasten koulunkäynti Oulussa. Kilposet eivät halunneet lastensa käyvän koulua jopa 1 200 oppilaan suurkoulussa jossa koulunkäynti oli vuorolukua ekaluokasta lähtien.
Kauppa oli ennen vanhaan raitilla melkein jokaisessa talossa.
– Muistan, miten vilkasta kirjojen myynti oli 60-luvulla. Ihmiset lukivat paljon ja kirjakauppakin menestyi pienellä paikkakunnalla, muistelee Rauni Kilponen aikaa jolloin hänen isänsä Artturi Niemi piti Pulkkilassa kirjakauppa.
Hetken muistelua vaatii, kun mietitään, kuka oli persoonallisen kauppiaan Yrjö Jäykän isä. Hän oli K. V. Jäykkä eli Kaarlo Vihtori Jäykkä, raittiusmiehenä tunnettu persoona joka oli yhden kauden valtiopäiväedustajana 1910-luvulla.
– Hänellä oli pitkä komia parta, kuvailee Aune Konola.
Kirjakauppaa ei enää ole, mutta kirjasto kuitenkin toimii. Kaikki ei kuitenkaan toimi. Moni on tänä vuonna harmitellut terveyskeskuksen vuodeosaston Pulkkilasta Rantsilaan siirron myötä Pulkkilassa jäi autioksi hyvä vuodeosasto.
Pulkkilassa kauppapalvelut säilyivät monipuolisina pitkälle vuosituhannen vaihteeseen. Asiakkaita riitti, kun omankyläläisten lisäksi virastoissa asioi myös naapurikuntalaisia. Toki oman osansa toimintaa tukevana palveluna on varmasti tehnyt myös pitkäripainen. Moni erikoistavaraliike on sulkenut ovensa, mutta edelleen toimii muun muassa kultaseppä- ja optiikkapalveluita tarjoava yritys, autokauppa, kaksi ruokakauppaa, rakennustarvikkeita ja sekatavaraa myyvä liike ja Alko.
90-ikävuoden merkkipaalun ohittanut Aune Konola muistaa, millaista elämä oli Pulkkilan raitilla sota-aikana. Konola oli 1940-luvulla viisi vuotta apulaisena Koposen kirjakaupassa.
Eeva Huttunen muistelee, millaista perheen elämä oli, kun hänen mies ei osannut sanoa ei. Kalevi Huttusen harteilla oli kunnanvirkamiehenä 1960-luvulla rakennusmestarin, rakennustarkastajan ja palopäällikön työt. Palopäällikön ”alaisiksi” luettiin myös hänen vaimonsa. Pankkivirkailijan työn rinnalla Eeva päivysti vapaa-aikana palokunnan puhelinta.
Pekka Kyöstilän perhe rakennutti Pekan äidin kotipaikalle, raitin varrelle, matkustajakodin, jossa toimi myös sairasvakuutustoimisto. Matkustajakodin yhteydessä oli Laakso-baari, ruokapaikka joka eli kulta-aikaa Uljuan tekoallasta rakennettaessa.
– Äitini laittoi ruokaa ja asiakkaita oli jonossa ulko-ovelle asti. Matkustajakoti oli koko Suomea ajatellen pidetty, kun se oli suurin piirtein puoli välissä maata.
Kyöstilä maalailee, millaista elämä oli raitilla ennen autojen yleistymistä.
– Muistan, kuinka kanttorilan mäestä laskettiin kelkoilla mäkeä.
– Huudettiin, että auto tulee, mutta harvoin autoa kyllä tuli. Tehtiin potkureista juna, vahvistaa Antti Sarkkinen.
Mäenlaskupaikat olivat kattelussa niin, että Majanperältä tultiin Viitaojan varteen niin sanottuun Housutörmään mäkeä laskemaan.
– Siitä laskettiin kahden koivun välistä ja katkottiin monet sukset, Mikko Träskelin tuumaa.
Nykyisin Lehtomäki hiihtomajoineen on suosittu liikunta- ja kokoontumispaikka. Harmittavasti talkoilla rakennettu hyppyrimäki on jäänyt vähälle käytölle.
Pekka Kyöstilä kuuluu ikäluokkaan joka pääsi syksyllä 1956 aloittamaan koulun käynnin uudella kansakoululla joka oli valmistunut edellistalvena.
Antti Sarkkisen ja Pekka Kyöstilän lapsuudessa kyläkuvaan oman leimansa toi vielä karja. Siikajokilaakson ensimmäinen meijeri perustettiin Pulkkilaan vuonna 1865.
Meijerirakennus oli nykyisen Kelan toimiston paikalla. Kun meijeri toimi keskellä kyllä haettiin sieltä koteihin niin maitoa kuin voitakin.
Nuorisoseuran toiminta toi kylään eloa. Mikko Träskelin muistelee, millainen tahtonainen oli opettaja Helmi Junttila, kun järjesti lahjoituksena puutavaran ja talkooväen nuorisoseuran salin laajennukseen.
– Alkuun kun uusi sali avattiin, niin olihan sitä väkiä, Mikko Träskelin muistelee.
Aune Konola kertoo, kuinka sota-aikana seuralla ei saanut muuta kuin piiriä pyöriä.
Joukkueurheilu on ollut Pulkkilassa aina voimissaan. Aikoinaan pelattiin pesäpalloa useamman Pulkkilan kunnan alueelta eri kyliltä koottujen joukkueiden välillä kisaten. Sittemmin pelattiin jääkiekko, lentopalloa, sulkapallo- ja tennistä. Sulkapalloa harrastaneista junioreista löytyi valioyksiköitä niin, että Pekka Kyöstilän luotsaamat juniorit siivosivat mitalipöydät kansallisissa kisoissa.
Uutta kuhinaa kyläkuvaan on tuonut uuden ABC-liikenneaseman valmistuminen. Kylällä iloitaan uusista palveluista, joita on tulossa vielä tälle vuodelle, kun entiselle paloasemalle remontoidaan tiloja autokorjaamo ja Rasilaan ravintolaa.
Yhdessä arvellaan taajaman kehittymiseen vaikuttaneen ratkaisevasti kylän maantieteellisen sijainnin Nelostien varrella.
Rautaruukkia Pulkkilaan puuhatessa avainasemassa olivat muun muassa kuntapäättäjiin kuuluneet Taavi Niemi ja Onni Toljamo. Nykyinen SSAB on pitäjän suurin työllistäjä.
Pulkkilan nähtävyyksiksi nimetään muun muassa kirkko joka on jo Pulkkilan kolmas. Ensimmäinen paloi, seuraava meni huonoon kuntoon, mutta nykyinen on ollut paikoillaan yli sata vuotta.
Porukalla mietitään, onko perää tarinassa jonka mukaan Pulkkilan ja Iisalmen tapulien piirustukset olisivat vaihtuneet ja siksi Pulkkilassa on kirkon kokoon nähden iso tapuli.
Raitin varrella pihapiirit ovat viime vuosina siistiytyneet Pulkkilan Seuran aktiivisten toimesta.
Turulan talo savupirtteineen on tullut uusi kokoontumispaikka. Toiveissa on, että Pulkkilan peruskoulun tilakysymykset ratkeavat niin, että kaikilla olisi terveet koulutilat.
