Tarina alkoi, kun vuonna 1958 päätettiin perustaa Pulkkila Seura. Seuralle nimettiin hallitus ja pöytäkirjaan on merkitty ainakin Suomen sodan 150-vuotisjuhla. Yhdistysrekisteriin seuraa ei kuitenkaan kirjattu, ja myös muut mahdolliset tapahtumat ovat jääneet dokumentoimatta.
– Todennäköisesti toiminta kulki käsi kädessä nuorisoseuran kanssa, seuran sihteeri Minna Hatunen pohtii.
Seura vietti hiljaiseloa kymmenkunta vuotta, kunnes aktivoitui jälleen. Se rekisteröityi loppuvuodesta 1967 ja pian virallistettiin myös yhä voimassa olevat säännöt. Tuntemattomasta syystä seuran nimeen lisättiin uudessa järjestäytymiskokouksessa n-kirjain ja nimi taipuu nykyään muotoon Pulkkilan Seura ry.
Ensimmäisenä tuore yhdistys laittoi vireille kotiseutumuseohankkeen. Toinen suuri projekti oli kuvata kaikki Pulkkilan talot. Kuvaaminen aloitettiin Uljuan altaan alle jäävistä taloista, mutta nämä kuvat ovat hävinneet. Sen sijaan 70-luvulla otettuja talokuvia säilytetään kirjastossa.
Pöytäkirjoista selviää myös, että lähes joka kesä järjestettiin kotiseutujuhlat hyvän ruoan ja seuran merkeissä. Museohanketta vietiin eteenpäin keräämällä vanhoja esineitä ja paikallisia aarteita, sekä etsimällä museolle sopivia tiloja.
Vuonna 1982 seuran sihteeriksi tullut Uolevi Junno kiritti kotiseutuyhdistystä entisestään. Kunta osoitti seuralle tontin, jolla seisoi museoksi sopiva vanha viljamakasiini. Tiluksille kiikutettiin myös kolme aittaa, kun Uolevi Laukka lahjoitti seuralle sahurimestari Kjellmanin ja kunta Mäkelän talon aitan. Kolmas aitta tuli yhdistyksen toiminnassa alusta saakka mukana olleelta vornalaiselta opettajalta, Aino Koukkarilta.
Muutamaa vuotta myöhemmin Seura sai vielä Heli ja Toivo Rantakankaalta Junttolan aitan sekä Rauha ja Juhani Viiolta museon pirtiksi kutsutun päärakennuksen. Kokonaisuus alkoi olla kasassa ja seura pääsi suunnittelemaan seuraavia suuria juhlia. Kun vauhtiin oli viimein päästy, niin samassa yhteydessä päätettiin juhlia 30-vuotista taivalta, vuosi ennen virallista juhlapäivää.
Vuonna 1988 museolla vietettiin juhannusvalvojaisia yhdessä nuorisoseuran kanssa. Tuolloin makasiinin eteen valettiin noin 50 neliömetrin tanssilava, joka myöhemmin toimi myös teatterinäyttämönä. Seuran voimahahmoja olivat tuolloin Aino Koukkari, Uolevi Junno ja Heimo Viitanen, joiden poistuminen pysäytti toiminnan lähes kokonaan 90-luvulle tultaessa.
Toiminnan vaivuttua horrokseen myös museorakennukset rapistuivat. Laakkolan kyläyhdistys havahtui Kati Junnon toiveesta ja kutsui syksyllä 2014 joukon pulkkisia museon pelastamiskokoukseen. Seuralle valittiin uusi hallitus, jonka puheenjohtajaksi nimettiin Seija Junno ja sihteeriksi Aila Soukka. Talkoolaiset ilmestyivät paikalle heti seuraavana viikonloppuna ja paitsi katto, niin myös museon pihapiiri kunnostettiin kesän aikana.
Talkooinnostuksen ja Museoviraston tuen myötä Pulkkilan Seura uskalsi ottaa vastaan arvokkaan Turulan talon kylän toiselta laidalta. Sandelsin sotasairaalanakin toiminut talo on vaatinut remonttia, mutta myös antanut paljon monenlaisten tapahtumien näyttämönä.
Pulkkilan Seura on paljon muutakin, kuin sen rakennukset. Sen tärkeimpiä tehtäviä on edistää kokonaisvaltaisesti kotiseudun ja ympäristön hyvinvointia ja viihtyvyyttä ja se onkin ollut näkyvä puolestapuhuja esimerkiksi Lamujoen tilanteen parantamishankkeissa. Seuran hallituksen jäsen Pasi Kortekangas nauraa, ettei kyseessä ole mikään suljettu salaseura.
– Kotiseudun vaaliminen kuuluu kaikille ja tapoja on monia. Otamme mielellään vastaan palautetta ja toimintaideoita, Kortekangas muistuttaa.
Seura toimii monipuolisesti yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Eläkeliitto järjestää museolla vuosittain siivoustalkoot ja Ulla Törmäkangas on tuonut esikoululaiset museokummeiksi. Lasten mukanaolo tuo seuran toimintaan toivottua värikkyyttä.
Pulkkilan seura juhlii 60-vuotista taivaltaan Pulkkilan pitäjäpäivien yhteydessä järjestämällä sunnuntaina perinteisen koko perheen piknikin museon pihassa.