Kolumni

Pupu, myyrä, possu, ammu ja korona

Jänisrutto. Myyräkuume. Lintuinfluenssa. Hullun lehmän tauti. Sikainfluenssa. Korona.

Pistin jonoon tällä hetkellä mieleeni tulleet taudit ja epidemiat, joiden muistan omalla elinkaudellani nostaneen kohua. Kausitaudeista puhumattakaan.

Suurimman tunneryöpyn herätti possuflunssa. Tuolloin esikoinen oli vaippaikäinen ja suojarokotteen ottamisen paine tuntui valtaisalta. Tuntui, että olen huono äiti, ellen rokota lastani. En olisi halunnut, että lapseeni pumpataan jotain, mitä ei ole täysin varmasti tutkittu. Pelkäsin kuitenkin myös sikainfluenssaa, joten suostuin.

Kun kuulin ensimmäisistä narkolepsiatapauksista, luhistuin. Olin varma, että olen "heikkouttani" aiheuttanut lapselleni neurologisen sairauden ja odotin kauhulla ensioireita. Niitä ei onneksemme tullut.

Tammikuussa luin jutun vuosisadan takaisesta espanjantautiepidemiasta, joka tappoi ison osan Ivalon silloisesta väestöstä. Naureskelin, että kunpa historia ei toistaisi itseään, koska olimme loppukuusta lähdössä Saariselälle lomailemaan. Reilua viikkoa myöhemmin tuli tieto Suomen ensimmäisestä koronaepäilystä, ja mistäpä muualta kuin Ivalon Saariselältä. Koska koronaa pidetään kuitenkin perusterveille suht vaarattomana, päätimme matkustaa.

Epäily osoittautui vääräksi, mutta ei ajatuksia voinut kääntää poiskaan. Pitkälti Wuhanin suunnalta saapuneita kiinalaisia parveili turistikylän joka kolkalla ja tulihan se ensimmäinen osumakin lopulta lomamme aikana.

Paniikin lietsonta tuntui kuitenkin näkyvän enemmän mediassa kuin paikan päällä. Kiinalaiset kulkivat kohteliaasti hengityssuojaimet kasvoillaan, suomalaiset ja muut turistit kääriytyneinä lähinnä toppavaatteisiin, sillä pakkanen paukkui yli -30 asteessa.

Karanteeniajatus huvitti, mutta kun seuraavalla viikolla tuli julki arvelu pidemmästä itämisajasta, ristin jo käteni. Laskin sitä ihmismäärää, jota olimme ehtineet välipäivinä kohdata, jos joku perheestä alkaisi niiskuttaa.

Me pysyimme terveenä, mutta on vain ajan kysymys, että miltä suunnalta tulee tieto ensimmäisestä sairastuneesta tutusta. Näin flunssaisena aikana pärskitään muutenkin joka puolella ja koronakohun myötä katsotaan kauhulla kaikkia aivastelevia nuhaneniä.

Sitä mietin, että kumpi menee edelle raha vai inhimillisyys. Onko loppukädessä taudin leviämisestä vastuussa työntekijä vai työnantaja, jos julkisessa ammatissa oleva menee töihin yksien ja pärskien? Olemmehan jo äidinmaidossa oppineet, että otsasi hiessä on sinun leipäsi ansaitseman, vaikka se otsa päineen olisi kainalossa ja räkää täynnä.

Onneksi ohjeistuksia on jo monilla aloilla annettu, meilläkin. Myös presidentti totesi matkojen ja tilaisuuksien peruuttamisen, sekä kättelyjen ja lähietäisyyden välttämisen olevan nyt arkipäivää. Toistaiseksi siis: Moikataan, kun tavataan, mutta jätetään kättelyt väliin.