Afrikassa Kristuksen kirkko näyttää usein köyhältä ja kärsivältä, kun tarkkailee sen ulkoisia puitteita. Ihmiset ovat tästä huolimatta useimmiten iloisia ja elämän myönteisiä; toiveikkuus paremmasta tulevaisuudesta on monen mielessä. Monet heistä elävät kuitenkin suoranaisessa köyhyydessä suomalaiseen ja eurooppalaiseen tasoon verrattuna.
Sairaudet, huoli jokapäiväisestä leivästä, koulumaksuista ja yleisestä toimeentulosta saavat elämän tuntumaan raskaalta. Eikö Kristus huolehdikaan omistaan?
Afrikka on täynnä erilaisia kirkkoja, useimmat kristillisiä. Yhdessä kylässä saattaa olla montakin kirkkoa. Tavalla tai toisella ne kilpailevat keskenään samojen ihmisten mielenkiinnosta. Katolinen kirkko on saavuttanut vakiintuneimman aseman, eikä sillä ole suoranaista pelkoa seurakuntiensa pystyssä pysymisestä. Anglikaaninen kirkko sen sijaan on menettänyt asemiaan kolonialismin ajoilta, mutta sen vaikutus on yhä suuri Britannian entisissä siirtomaissa. Helluntaikirkon tyyppiset kirkkokunnat kasvattavat vaikutusvaltaansa kaikkialla. Erilaiset lahkot ja Afrikan itsenäiset kirkkokunnat ovat lisäksi jo aivan oma lukunsa. Mikä siis on luterilaisen kirkon tehtävä tässä kirkkojen sekamelskassa?
Pyhän kasteen ympärillä käydään taistelu luterilaisen kirkkokunnan olemassaolon oikeutuksesta. Miten suhtautua katolisen kirkon ajatteluun siitä, että kaste automaattisesti siirtää ihmisen Jumalan valtakuntaan ilman uskoakin? Entä helluntailaistyyppiseen ajatteluun kasteesta ihmisen uskonratkaisun merkkinä? Mitä puolestaan olemme mieltä lahkoista, jotka eivät anna arvoa kasteella ollenkaan tai eivät edes harjoita sitä?
Vedenjakajaksi nousee Vapahtajamme kaste ja –lähetyskäsky Matteuksen evankeliumissa. Kasteemme ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” haastaa meidät opettamaan ja ”noudattamaan kaikkea” sitä, mitä Jeesus on käskenyt. (Mt. 28:19-20)
Luterilaisen tunnustuksemme mukaan pyhä kaste on yksi Kristuksen kirkon tuntomerkeistä. Kaste on portti Jumalan valtakuntaan. Se on uudestisyntymisen sakramentti. Siinä lahjoitetaan Pyhä Henki ja syntiemme anteeksiantamus. Ilman kastetta on mahdotonta olla kristitty.
Oikea opetus kasteesta ja sakramenteista on Kirkon elinehto, se on myös lähetystyötä Vapahtajamme osoittamassa tarkoituksessa. Raamatullinen opetus kasteesta opastaa syntisen ihmisen Elämän lähteelle. Sanan ja sakramenttien kautta Kristus ja Hänen Kirkkonsa tulevat keskellemme (Immanuel) uskossa vastaanotettavaksi.
Kristuksen kirkko on siellä, missä ovat sana ja sakramentit. Niiden kautta se kutsuu luokseen syntisiä ja kaikkensa menettäneitä, sairaita ja köyhiä, rikkaitakin. Luterilaisen kirkkomme helmi, sanoma jumalattomien vanhurskauttamisesta yksin armosta sanan ja sakramenttien voimasta, synnyttää elämää. Sen kautta syntyy kestävä lähetysherätys. Ihminen ja hänen sielunsa tulevat työn polttopisteeseen. ”Ettei yksikään hukkuisi” on Jeesuksen ristinkuoleman tarkoitus.
Siikalatvankappalainen
