Satasella kuituun kiinni on posketon tarjous, joka on mahdollista siksi, että Siikajoella on poliittinen tahto rakentaa asukkailleen nopea internetyhteys. Samaan aikaan kun siikajokisia patisteltiin allekirjoittamaan kuitusopimus, alkoi kotikunnassani Raahessa valokuidun markkinointi. Siellä hinta on kuusinkertainen, mutta liityttävä on. Tai olisi ollut melkein hinnalla millä hyvänsä, sillä kuitua myy hyvä ystäväni, joka on onnistunut kauppaamaan minulle milloin mitäkin. Yleensä se on Suomen parasta ja halvinta, puhuttiin sitten lenkkareista, verkkareista, kodinelektroniikasta, vakuutuksista tai kuten tällä kertaa, valokuidusta.
Suomen halvin se ei ollut, sillä Siikajoella hinta on selvästi alhaisempi. Onko se edes parasta, jää nähtäväksi. Varmaa lienee se, että nykyinen mokkulayhteys jää vertailussa hopealle.
600 euroa on edelleen selvästi maan keskihinnan alapuolella, mutta pakko se on myöntää, että kateeksi käy täkäläisiä. Mieluummin satanen kuin kuusi, mutta menkööt.
Valokuitu on kieltämättä verraton keksintö. Tutuistuin aiheeseen vuonna 2010, kun palvelin muutaman kuukauden YK-johtoisessa kriisinhallintaoperaatiossa suomalais-irlantilaisessa pataljoonassa Tshadissa. Vaikka olimme tuhansien kilometrien päässä Suomesta, katselimme iltaisin valokuituverkon ja Sanoma Oy:n välittämiä jääkiekon SM-liigan pudotuspelejä ja kaikki toimi kuin unelma.
Muutaman kerran piti rähistä. Ensiksi silloin, kun Kärpät joutui kesälomalle ja pari, kolme kertaa raikui veet, saat ja peet, kun irlantilaiset aseveljet onnistuivat katkomaan kaivinkoneella meidän verkkoyhteyden.
Onneksi joukoissamme palveli todellinen moniosaaja Oulusta, joka hitsasi joka kerta kuidun kuntoon, ja aavikolle rakennetut kisastudiomme saivat jatkua aina turkulaisittain hunajaiseen kliimaksiin saakka.
Afrikassa oli lämmin. Saharan etelälaidalla sijaitseva sisämaa oli toisinaan kuin sauna. Keskipäivän kevätaurinko kun porotteli, nousi elohopea varjossakin lähelle 50 astetta. Pari kertaa taisi mennä ylikin, mutta 48 astetta oli peruskauraa ja pullovesi virtasi.
Tällä viikolla eletään lähes vastaavissa oloissa eteläisessä ja keskisessä Euroopassa, mutta ainakaan toistaiseksi meille härmäläisille ei helteitä heru. Sää alkaa kiinnostaa viimeistään siinä kohtaa kun kesäloma lähestyy ja nyt ollaan jo kalkkiviivoilla. Puhelinta en aio päivystää, mutta jos soitat, saatan soittaa takaisin muutaman päivän viiveellä.
Heinäkuu menee samoissa merkeissä kuin tammikuu. Jään kotijoukkoihin ja lukujärjestys on valmis. Nainen painaa koko kesän töitä ja meikäläinen yrittää pitää jälkikasvun hengissä.
Anopin kanssa täytyy pysyä väleissä, sillä ajattelin pyytää häneltä yhtä tai peräti kahta mahdollisuutta karata lastenhoidosta golfkentälle, sillä Siikajoen kenttä on huippukunnossa. Heinäkuun lopulla pelataan myös Siikkis Golf, joten kaikki kynnelle kykenevät mukaan.