Kolumni

Rahaa, massii, pä­täk­kää, tuohta

Opin käyttämään rahaa 90-luvun lopulla Ruukissa. Helkamilla poljimme kavereiden kanssa silloiselle Kymppikiskalle yläasteen viereen ostamaan irtokarkkeja. Vaivalla kokoon kerätyt pennit ynnättiin yhteen ja loput pistettiin visusti talteen seuraavaan kertaan. Parikymmentä vuotta myöhemmin, nyt tammikuussa, vierailin Suomen Pankissa ja rahamuseossa. Jäin pohtimaan rahaa ja sen tulevaisuutta.

Nykyään käytän käteistä enää harvoin. Silloin tällöin pankkiautomaatista nostettu raha menee johonkin tiettyyn tarkoitukseen päivittäisen maksamisen sijaan, esimerkiksi mukaan matkoille. Totta puhuen fyysinen pankkikorttikin on mukana enää muodon vuoksi erilaisten maksumuotojen tultua mahdolliseksi.

Maksaminen on murroksessa. Se pirstaloituu, kun erilaiset maksuvaihtoehdot lisääntyvät ja uusia toimijoita sekä erilaisia maksusovelluksia tulee lisää. Käteisen sijaan on kortteja, mobiililompakoita, virtuaalivaluuttaa. Maksaminen on myös reaaliaikaisempaa, sillä maksu siirtyy sormia napsauttamalla. Se muuttuu abstraktimmaksi, näkymättömämmäksi. Jäädessään taustalle se samalla myös hämärtää ajatteluamme rahankäytöstämme.

Ostoksia tehdään nykyään ajasta ja paikasta riippumatta ja erityisesti nuorten keskuudessa entistä enemmän netissä. Osto- ja maksuväline eli puhelin kulkee käyttäjänsä mukana koko ajan. Pikavipin tai kulutusluoton saaminen on entistä helpompaa ja sen kaltaista tarjotaan vaihtoehtona – jopa itse ostotapahtuman yhteydessä.

On pidettävä huolta siitä, että teknologian kehittyessä ja maksamisen monipuolistuessa muun muassa lapset ja nuoret oppivat vastuullista rahankäyttöä. Maksuhäiriöt ovat kasvussa ja lainakantamme on suurempi kuin koskaan.

Maksuhäiriöisiä henkilöitä oli Suomessa vuoden 2017 lopussa 374 100. Uusien merkintöjen määrä kasvaa, ja ne kasaantuvat yhä useammin samoille henkilöille.

Ministeri Häkkänen on tehnyt hyvää lainsäädäntötyötä ylivelkaantuneiden auttamiseksi. Eduskunnassa on paraikaa hyväksyttävänä muun muassa laki pikavippien korkokatosta, jossa asetetaan 30 prosentin yläraja kuluttajan nostamalle luotolle perittävälle korolle. Aiemmin korkokatto on koskenut vain alle 2 000 euron luottoja ja nyt se laajennetaan koskemaan myös sitä suurempia luottoja. Lisäksi korkokaton laskemistapaa yksinkertaistetaan.

Myös velkaneuvontaan on lisätty resursseja. Talous- ja velkaneuvonnan palvelut siirtyivät vuoden 2019 alusta alkaen aluehallintovirastoilta ja kunnilta oikeusaputoimistoihin, mikä yhtenäistää palveluja ja parantaa sähköisiä palveluja.

Kansanedustajan avustaja,

kauppatieteen yo