Perustuslain mukaan eduskunta säätää lait ja päättää täten myös valtiontaloudesta. Eduskunnan syyskautta rytmittääkin vuosittain seuraavan vuoden budjetin käsittely. Hallitus antaa esityksensä budjetiksi syys-lokakuun vaihteessa ja marraskuussa oppositiopuolueet esittelevät vaihtoehtobudjettinsa. Joulukuussa kansanvalittuja odottaa Jaa/Ei – maraton, jossa äänestetään budjetin yksityiskohdista.
Roolit valtakunnan politiikassa ovat vaihtuneet ja näin myös syksyn keskustelu on hyvin erilaista kuin viime vuosina. Viime kauden talouslinja, jossa velkaantuminen saatiin laskuun eikä kenenkään palkansaajan verotus kiristynyt, koki täyskäännöksen.
Suomen velkaantuminen kääntyy jälleen kasvuun. Ahkerille keskituloisille hallitus on jättänyt maksajan roolin. Keskituloisen kahden palkansaajan perheelle jää palkasta ensi vuonna 320 euroa vähemmän käteen. Jos alueella ei ole julkista liikennettä ja perheessä tarvitaan liikkumiseen kahta autoa, leikkaa polttoaineveron korotus tuloista noin 150 euroa keskimäärin lisää. Lisäksi kotitalousvähennyksen heikennys leikkaa paljon palveluita käyttäviltä lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä jopa 500 euroa vuodessa.
Luottokorttia vingutetaan ilman maksusuunnitelmaa, sillä työllisyyskeinot loistavat poissaolollaan. Hallituksen monet hyvätkin menolisäykset ovat näin vailla tulopohjaa. Hallitusohjelman talouden tasapaino edellyttää 75 prosentin työllisyysasteen toteutumista ja sen saavuttamiseen on pitkä matka – puhumattakaan siitä, että väestön ikääntymisen myötä edes tuo taso ei tule riittämään nykyisenkaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. Keinot, joilla suomalaisille saadaan lisää työtä, on lykätty tulevaisuuteen. Hallitus pelaa uhkapeliä velkarahalla, jonka maksajiksi jäävät lapset, nuoret ja vanhukset - eli ne, jotka eniten tarvitsevat yhteiskunnan laadukkaita palveluita.
Oppositiopuolueet kantavat kortensa kekoon tarjoten työllisyyskeinoja, sillä huoli huomisesta ja työllisyystilanteesta on yhteinen.
Kokoomuksessa julkistimme elokuun loppupuolella omat 16 ehdotustamme kohti 60 000 uutta työllistä. Keinoista löytyy muun muassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus sekä työllisyyttä ja tasa-arvoa vahvistava perhevapaauudistus. Myös työn verotusta on kevennettävä ja paikallista sopimista lisättävä.
Tarvitaan tekoja, kykeneekö hallitus tekemään niitä?