Ahvenanmaa valikoitui kesäkuun toisella viikolle tehdyn kesäretken kohteeksi kerholaisilta saadun ehdotuksen perusteella. Ikäjakauma matkalaisissa oli 13–82 vuotta. Kun pohjoisesta lähdetään liikkeelle, matkantekoon tarvitaan aikaa. Sunnuntai-iltana majoituimme Turkuun Aurajoen varrella olevaan hotelliin. Muutama henkilö jaksoi tutustua vähän kaupunkiin, mutta esim. Turun linna oli juuri sulkenut ovensa.
Maanantaina Viking Amorella suuntasi kohti Ahvenanmaata. Laivamatka vei läpi upean Turun saariston. Laiva ohitti mm. Sottungan saarikunnan, joka on Ahvenanmaan ja koko Suomen pienin kunta, asukkaita 100, koululaisia 3, veroprosentti 18. Saaren tunnisti yhdestä tuulimyllystä, toinenkin mylly saarella on.
Maarianhaminan satamassa oli opas vastassa ja saimme tuhdin annoksen Ahvenanmaa-tietoutta liikkuessamme useankin kunnan alueella. Tunnetuimmat historialliset kohteet ovat ruotsalaisten 1300-luvulla rakentama Kastelholman linna. Venäjä rakensi Bomarsundin linnoituksen 1832-1854. Linnoitus tuhottiin brittien ja ranskalaisten toimesta kolmessa päivässä. Päälinna on ollut Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin rakennus.
Kastelholman maisemissa on Strömsön entisen kokin, Michael Bjorklundin perustama huippuravintola Smakbyn.
Tiistain ensimmäinen kohde oli Ecerö, Suomen läntisin kunta. Kesäaikana se on saaren vilkkaimpia kuntia. Laajoja hiekkarantoja kutsutaan Oolannin Rivieraksi. Ruotsalaiset suosivat asuntovaunualuetta, jonne palaavat vuodesta toiseen. Lomailua voi jatkaa viikonloppuisin, koska Ruotsin puolelle on lyhimmillään vain kahden tunnin merimatka.
Ecerön posti- ja tullitalo on 1828 valmistunut arvorakennus kauniissa maisemassa, rakennettu tsaarin Venäjän läntiseksi etuvartioksi Ruotsin suuntaan. Nykyään postimuseon lisäksi rakennuksessa on taidenäyttelyitä, konsertteja yms.
Postitalossa selvisi, että Suomen postimerkeillä ei kortit kuljekaan, koska Ahvenanmaalla on oma postilaitos kuin myös oma lippu, omat autojen rekisterikilvet ja oma Internet-maatunnus. Suuntasimme vielä saaren pohjoisimpaan osaan Getaan, Ahvenanmaan Lappiin. Getan vuorten korkein kohta on vähän yli 100 metriä meren pinnasta. Maisema Getassa on karumpaa ja kallioisempaa, mutta täällä on suuria omenaviljelmiä. Ahvenanmaa tuottaa n. 60 % Suomen omenatuotannosta.
Elinkeinoista merenkulku, kauppa, pankkiala ja maanviljely ovat kärjessä. Perunapeltoja näkyi matkan varrella. Keväällä uutisoitiin perunalastutehtaan toiminnan lopettamisesta, mutta toiminta jatkuu. Lammastiloja on paljon ja laiduntavia lammaslaumoja oli pitkin matkaa. Karjatiloja jäljellä noin 30, saarella on oma meijeri, mutta Arla on tehnyt sopimuksen muutaman tilan kanssa ja hakee maidon kaksi kertaa viikossa.
Ahvenanmaan maakunnassa asukkaita huhtikuussa oli 29 057 henkilöä , joista Maarianhaminassa n. 11 500. Asukasmäärä on hitaasti kasvava ja maakunta havittelee lisää kasvua. Työttömyys kunnissa on noin 4 %, muutamissa kunnissa ei ole työttömiä ollenkaan. Näin ollen työvoimaa tarvitaan varsinkin sesonkiaikoina. Maakunnan ainoa virallinen kieli on ruotsi, suomea puhuvia noin 5 % ja muita noin 7 %. ”Pakkoruotsi”, edes vähäinen ruotsin kielen taito olisi suureksi eduksi näillä työmarkkinoilla.
Paluupäivän Iltalehti oli listannut Suomen vetovoimaisimmat kunnat ja listassa Jomala oli ykkösenä, Lemland kolmas. Molemmat Ahvenanmaan kuntia, toiseksi sijoittui Kauniainen.
Ahvenanmaalle ei niin vain muuteta. Kotiseutuoikeus määrittelee kuka voi omistaa maata. Henkilön tulee olla ruotsia puhuva Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta. Rikosrekisterissä ei kestä olla merkintöjä. Maanomistus on säädeltyä, mutta esim. muunlaisen asunnon voi hankkia normaalisti. Toki Ahvenanmaalle on muutettu muualta maailmasta. Jollakin koululla oli yli kahtakymmentä kieltä äidinkielenään puhuvaa oppilasta.
Paluumatkalle ennustettu myrsky ei osunut kohdallemme, toki vettä satoi. Rantsilaan päästyämme aamuyön tunteina, ei monta lämpöastetta ollut, Ahvenanmaalla parina päivänä saimme nauttia liki 20 asteen kesästä.
Kiitos mukana olleille ja
hyvää kesää toivottelee
Auli Ja Elli