Siikalatva/Rantsila
Tähän loppupäätelmään päätyi Oulun yliopistossa suomen kieltä opiskeleva, rantsilalaislähtöinen Mervi Niva kandidaatintutkielmassaan.
Tutkielman aihetta miettiessään Mervi etsi tietoisesti jotain Rantsilassa puhuttavaan murteeseen liittyvää asiaa. Niva innostui tutkimaan ranttisten erikoista tapaa käyttää käyttää hän- ja he-sanoja viittaamaan johonkin muuhun kuin ihmiseen, kun huomasi, että aihe on harvinainen ja vähän tutkittu.
Oman kiinnostuksensa asiaa kohtaan toi se, että nuorena ihmisenä Mervi Niva viljelee itse hän- ja he-sanoja vanhempien, perusranttisten tavoin. Lisäksi murteen piirre vaikuttaa olevan jokseenkin harvinainen muualla Pohjois-Pohjanmaalla.
Hän ja he-sanojen viljely muussa kuin ihmisiin liittyvässä yhteydessä on yleisempään Kaakkois- ja Lounais-Suomessa.
– En tiedä, esiintyykö tätä piirrettä muualla Siikalatvalla. Aihe on vähän tutkittu, joten kirjallista tietoakin on vähän. Suurin osa lähdeteoksistakin oli peräisin 1800- ja 1900-lukujen taitteesta.
Opinnäytetyö keskittyy siihen, millaisiin asioihin ranttiset voivat viitata sanomalla hän, ja millaisen merkityksen sanan käyttäminen tuo lauseeseen.
Mervi Niva suuntasi postitse lähettämänsä kyselytutkimuksen ko. sanojen Rantsilan murteesta käyttämisessä Rantsilassa yhä asuville ja otannan nuoremman sukupolven osalta riittävän laajaksi saamiseksi myös Rantsilasta hiljattain pois muuttaneille henkilöille.
Kyselyyn vastasi viime syksynä 38 15–74-vuotiasta ranttista. Niva painottaa, että suppea otanta ei välttämättä kerro koko totuutta asiasta.
– Mite hän sen sannois tiivistetysti, vastaa Mervi, kun toimittaja pyytää kertomaan tutkielman tärkeimmät havainnot. Niin, sieltä se hän-sana taas tuli.
Yleiskielessä ko. sanoja käytetään vain ihmisiin viitatessa, mutta Rantsilassa niitä voidaan käyttää vaikka mihin viitatessa. Puheenaiheena voi olla niin esine, asia kuin tapahtumakin
– Monesti näillä sanoilla halutaan tuoda esille epävarmuutta tai tietämättömyyttä. Kun sanoo: En minä hänestä nyt tiedä, lievenee asia.
Aiheena ilmiö on vaikea tutkia, kun ranttisten suusta hän- ja he-sanat tulevat luontojaan niin, ettei niitä tule edes keskustellessa ajateltua.
Kun pyydetään vastaaman tutkimuskaavakkeeseen, alkaakin jo pohdinta, käyttääkö hän- ja he-sanoja Nivan tarkoittamassa yhteydessä vai ei.
– On tärkeää tutkia juuri tällaisia paikallisia murteiden piirteitä, koska monet niistä ovat vaarassa kadota. Tutkimustyö on tärkeä tehdä, ennen kuin nuo kielenpiirteen lakkaavat olemasta.
Aiheesta lisää 14.7. Siikajokilaaksossa.