Kun Judy Huston (os. Skartvedt) ja Sirkka-Liisa Noponen (os. Rasila) seikkailivat nuorina tyttösinä Pulkkilassa ja sen lähialueella kesällä 1970, ei elämässä ollut huolia eikä murheita. Ei niitä ole nytkään, varsinkaan kun naiset löysivät jälleen toisensa.
– Joitain vuosia sitten löysin Judyn tiedot Facebookin kautta, mutta hänen yksityisyysasetuksensa estivät minua ottamasta häneen yhteyttä sovelluksen kautta, Sirkka-Liisa kertoo.
Hän ei kuitenkaan luovuttanut: sisäinen Sherlock Holmes päätti etsiä netistä, googlettamalla, Judyn tietoja. Kiitos internetin, Sirkka-Liisa löysi lopulta yhdistävän linkin Judyn työpaikalle.
– Näin netissä Judysta kuvan ja löysin hänen työsähköpostinsa osoitteen. Lähetin oitis viestin, että muistaako hän vielä minut.
Ai että muistinko! Judy huudahtaa ilosta säteillen.
– Juoksin pitkin työpaikkani, koulumme, käytävää ja huusin työkavereilleni ”ette ikinä usko keneltä sain juuri viestin!”
Tämä kaikki tapahtui seitsemän vuotta sitten. Ennen tätä yhteydenottoyritystä Sirkka-Liisa oli kertaalleen aiemmin lähettänyt perinteisen kirjeen Judyn äidin osoitteeseen.
– Kirje löysi sitä kautta Judyn luo silloin, mutta myöhässä siihen nähden, että me emme enää olleet Amerikassa.
Sirkka-Liisa ja hänen miehensä Ilkka Noponen asuivat vuodet 1995-98 Dallasissa Teksasissa. Silloin kaipuu heräsi entisen ystävän luokse.
– Judy oli kotonani Pulkkilassa vaihto-oppilaana kesällä ’70. Hän tuli meille Iowasta melkein kolmeksi kuukaudeksi vaihto-oppilasohjelman kautta – ja se kesä oli ikimuistoinen.
Judylle ovat päällimmäisenä jääneet muistoihin Pulkkilan rakennuksista Sirkka-Liisan vanhempien pitämä K-tavaratalo Paavo Rasila sekä kirkko. Kylätaajama vaikuttaa edelleen tutulta, vaikka moni asia on muuttunut miljöössä 47 vuoden aikana.
Tänä kesänä Judy pääsi palaamaan Siikalatvalle, kun Sirkka-Liisa kutsui hänet kylään kolmen viikon ajaksi.
– Kävimme käveleskelemässä kylänraitilla ja vierailimme Pulkkilan kansainvälisellä leirillä. Kävimme myös museolla, naiset listaavat.
– Ja tapasimme myös muita nuoruusvuosien pulkkisia ystäviä: Raija Rauhalan (os. Virkkunen), joka asuu nyt Vaalassa ja Ulla Tolosen (os. Himanka) joka asuu Jyväskylässä. Lisäksi kylänraitilla tapasimme yllättäen Mikkelissä nykyään asuvan Pirjo Ålanderin.
Osan aikaa majoituspaikkana toimi Noposten kesähuvila Vaalan Säräisniemellä. Sielläkin naiset viettivät aikaa nuorina – tuolloin paikalla oli Sirkka-Liisan isän rakentama pieni rantamökki, josta on jäänyt lämpimät muistot.
– Eräänä iltana 47 vuotta sitten järveltä tuli valtava savupilvi ja luulimme, että jokin lähimökeistä on tulessa! Hätäännyimme, koska olimme mökillä kahden.
– Juoksimme noin kilometrin päässä olleelle naapurimökille ja hekin pelkäsivät, mistä savu oli peräisin. Ahtauduimme kaikki kahdeksan henkeä naapurin autoon ja ajoimme Herrasen kaupalle, missä kiivettiin katolle ja nähtiin, että savu tulee kaukaa.
– Lopulta saimme tietää, että valtava metsäpalo riehui Limingassa ja savu tuli sieltä asti Säräisniemelle.
Judy naurahtaa: olimme ihan varmoja, että kuolemme. Se oli sitä nuorten mielikuvitusta – elämä oli hetkessä älyttömän dramaattista!
16-vuotiaille tytöille sähkötön, vedetön ja sisävessaton mökkipaikka oli elämys. Sauna lämpesi, järvi kutsui uimaan ja lämpimät kesäillat istuttiin rannassa maisemaa ja tunnelmaa ihastellen.
Niin he ihastelivat nytkin. Judyn silmiin suomalainen järvimaisema ja Siikalatvan seutu on upea paikka. Puhdas ja vehreä luonto. Lintujen laulu. Kaikki on niin rauhallista. Hän on iloinen, että tämän kesän matkalle hän sai mukaansa yhden lapsistaan, Jaimen, joka oli myös sanoinkuvaamattoman ihastunut Suomeen.
– Pidämme nyt Sirkka-Liisan kanssa yhteyttä ihan päivittäin sosiaalisen median kautta. Olemme tavanneet toistemme perheet ja lapset. Sain jo vuonna ’70 hänestä sydänystävän ja nyt olemme jälleen yhdessä, Judy iloitsee.
Ilo on molemminpuolinen. Naiset pohtivat, että perhe-elämän ja työelämän kiireet veivät monet vuosikymmenet heiltä, mitkä nyt otetaan takaisin.
Judysta tuli isona oman äidinkielensä englannin opettaja ja hän on vielä työelämässä kotikaupungissaan Friscossa, Texasissa. Sirkka-Liisasta tuli ensin laboratoriohoitaja ja sen perään lääkäri. Hänen koti on nyt Oulussa – ja kesäkoti Säräisniemellä.
– Silloin 16-vuotiaana tuntui että kaikki elämässä on mahdollista! Halusimme saada paljon kokemuksia ja nähdä maailmaa.
Molempien maailmaa rikastuttaa nyt ymmärrys vieraasta kulttuurista. Judy janoaa tietää suomalaisista perinteistä ja historiasta, Sirkka-Liisa on oppinut monenlaista omien Amerikan vuosiensa aikana sekä lisää Judyn kautta.
– Amerikasta on paljon muutakin tiedettävää kuin Hollywood ja McDonald’s, Judy muistuttaa.
– Suomi on pieni 5,5 miljoonan ihmisen maa, joten ihmisiä yhteen sitovan historian on helpompi muodostua kuin meillä, missä yksistään minun kotikaupunkini metropolialueella asuu 7,5 miljoonaa ihmistä.
Judy rohkaisee olemaan utelias ja tutustumaan tavallisiin ihmisiin, jos eri maan kulttuuri kiinnostaa. Heidän kautta voi kasvattaa ymmärrystä maan todellisesta kulttuurista ja historiapohjasta.
