Siikalatva/Kestilä Keskustelu Kestilän vanhan terveyskeskuksen ympärillä nousee esiin aika ajoin. Kyläläiset odottavat malttamattomana ratkaisua syksyllä 2008 palaneen rakennuksen kohtalosta.
Rauniot haluttaisiin pois päiväjärjestyksestä ja kunnan on odotettu puuttuvan asiaan. Myös Siikajokilaaksoon on oltu yhteydessä useampaan otteeseen ja ihmetelty kunnan virkamiesten kynnettömyyttä.
Valitettavasti asia ei ole niin yksinkertainen.
Tiinanmäellä sijaitseva rakennus oli palaessaan yksityisomistuksessa. Rakennus- ja ympäristölautakunta vaati jo vuonna 2011 omistajaa purkamaan kiinteistön ja siistimään alueen. Vaadekirje ei tehonnut, joten kunta alkoi miettiä rakennuksen purattamista ja laskun lähettämistä omistajalle.
Koska kiinteistöjen purkaminen heikentää kunnan tuloslaskelmaa, pisti tekninen lautakunta kunnassa olevien huonokuntoisten kiinteistöjen purkutöitä tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen. Vanhan terveyskeskuksen edelle menivät Rantsilassa osin asuinkiellossa olleet rivitalot. Ne piti saada uuden päiväkodin alta pois.
Samalla kunnassa yritettiin edelleen saada yhteyttä omistajaan. Koska pelättiin purkukustannusten jäävän loppukädessä kunnan maksettavaksi, selviteltiin, olisiko juridisesti mahdollista, että terveyskeskuksen tontti siirtyisi tontin siivouksen jälkeen kunnan omistukseen.
Kävi ilmi, että tontin ja rakennuksen omistanut asunto-osakeyhtiö Tiinanmäki 10 oli asetettu konkurssiin.
Seuraavaksi todettiin, että yhtiön omistaja oli itse kuollut, joten konkurssipesän takana on nyt mukana on myös perikunta.
– Kyllä kunnan kynnet on melko tylsät tähän tarttua, kun on kokemusta, miten voi käydä jos menee koskemaan konkurssipesän omaisuuteen, kehitys- ja tekninen johtaja Aimo Lehmikangas toteaa harmistuneena.
Kokemuksellaan hän viittaa muutama vuosikymmen sitten sattuneeseen tapaukseen, jossa Rantsilan kunta meni siivoamaan tonttia, joka olikin konkurssipesän omaisuutta. Vaikka tontilta viety puusälä meni kaatopaikalle, sai kunta laskun konkurssipesän omaisuuden hävittämisestä.
Nyt ei haluta maksaa samanlaisesta virheestä.
– Rakennuksen tilanne ei näytä kiinnostavan omistajia, mutta jos me mennään puskemaan sitä nurin, ollaan pian käräjillä. Olipa konkurssipesä sitten varallinen tai varaton.
Lehmikangas kertoo, että tilanteen täytyy olla täysin selvä ja sovittuna, ennen kuin siihen uskalletaan tarttua.
Purkaminen itsessään tulee maksamaan 50 000–100 000 euroa, sillä rakennus sisältää asbestia.
Kunnan taloustilanteen huomioon ottaen sitä ei mahdollisine lisälaskuineen haluta kunnan, saati siellä asuvien veronmaksajien, harteille vastineetta.
– Kunnalla on omiakin purettavia rakennuksia ihan tarpeeksi ja niihin menee varoja.
Jos kunta purkaa ja siivoaa tämän, niin ainakin tontti pitäisi saada kunnan omistukseen.
Ainut, mihin kunta nyt kykenee, on alueen aitaaminen turvallisuussyistä. Rauniotontin ympärille tulee rakennustyömaa-aita ja pääsy kielletty -kyltit.
Sen lisäksi kyläläiset voivat vain toivoa, että kyläkuvaa rumentavan rauniotontin omistavaa konkurssipesää koskevat juridiset seikat saataisiin käsiteltyä mahdollisimman nopeasti.