Re­von­lah­den 200-vuo­tiaan ko­ti­seu­tu­ta­lon lattia oli tehty kes­tä­mään – uu­sit­tu­kaan ei var­mas­ti petä

Papinkanslia sai uuden lattian ja sinisävyisiin tapetteihin sopivat verhot. Kansliakammari on oikein viihtyisä, ihastelee Kaarina Pietilä.

Kuva: Kirsi Junttila

Keväällä päälle räpsähtänyt koronatauko päätettiin Revonlahden kotikyläyhdistyksessä käyttää hyödyksi ja pistää remonttivasara heilumaan. Talkooväki otti urakaksi toisen sisävessan rakentamisen. Toista wc:tä on kaivattu talolle, ja Museoviraston avulla sille on sopiva paikkakin löydetty.

Museoviraston arkkitehdit pitivät parhaimpana tilana papinkansilaa, jonne on eteisestä oma ovi. Vessa lohkaisee huoneesta muutaman neliön. Käyttökunnossa wc on vuoden loppuun mennessä.

Tarvittavia putkitöitä varten papinkanslian lattiaa piti purkaa, ja sieltähän paljastuikin vanhoja kosteusvaurioita. Museoviraston arkkitehti neuvoi avaamaan koko kansliahuoneen lattian.

Purkajat löysivät lattian toisensa jälkeen, yhteensä kolme kerrosta. Viimeisin oli tehty 1996. Alimmaisena oli alkuperäinen hirsilattia, jota kosteus oli pilannut. Lattian alla eristeenä oli paksu kerros hiekkaa ja sammalta.

–  Lattian alta purettiin kaikki rakenteet pois maata myöten, kertoo kotikyläyhdistyksen puheenjohtaja Kaarina Pietilä.

Koska töitä paiskittiin korona-aikana, paikalla sai olla vain kaksi talkoolaista kerrallaan. Siksi purkajilta meni useita viikkoja syytää kaikki purkujäte ikkunoista ulos.

Revonlahden vanha pappila on valmistunut 1822, mutta papinkanslian lattia osoittautui vanhemmaksi. Remonttityötä seuranneen Pohjois-Pohjanmaan museon korjausarkkitehti Raimo Tikan mukaan lattian alapohjan erikoinen rakenne on 1800-luvun alkupuolelta ja vanhimmat kantavat hirret ehkäpä jopa 300-vuotiaita.

Hiekan keskeltä paljastuneet niskahirret osoittautuivat täysin terveiksi ja hyvin säilyneiksi. Yhtään ei tarvinnut vaihtaa, ne vain puhdistettiin ja jätettiin paikoilleen isojen kivien päälle. Uusi rakenne tehtiin vanhojen hirsien varaan.

Vanhaa arvorakennusta yhdistys korjasi Museoviraston ohjeitten mukaan. Lattian eristyksessäkin käytettiin 200 vuotta hyvin toiminutta menetelmää, joka luultavasti kestää seuraavan mokoman.

– Lattian alle laitettiin uudet hiekat, sanoo Pietilä.

Loppusilaukseksi kaikki lattiat maalattiin vanhaan taloon sopivalla siniharmaalla maalilla.

– Papinkanslian lattia piti maalata kolme kertaa, Pietilä kertoo.

Seuraavaksi talkooväki käy yläkerran saunan ja wc:n kimppuun, jotka on rakennettu talossa asuneen papin perheen tarpeisiin. Oletettavasti pesutiloista valunut vesi on kastellut papinkanslian lattian. Märkätilat puretaan ja yläkerta saa vanhan mallisen avaran aulan.

Remontit yhdistys on maksanut omasta pussistaan. Toki avustuksia haetaan ja niitä yhdistys myös saa. Lattiaremonttiin tuli kunnalta kylärahaa ja yläkertaa varten on Kotiseutuliitto myöntänyt avustusta.

Viime vuosien aikana rakennusta on kunnostettu ahkerasti. Muun muassa vesikatto on uusittu, keittiö remontoitu, asennettu ilmalämpöpumppu ja uusittu sisustusta. Ulkovuori vielä odottaa maalausta.

– Tämä on vanha talo ja aina on jotain tehtävää. Loppumaton urakka, Pietilä naurahtaa.

Koronarajoitukset olivat pienelle yhdistykselle kova isku. Talo oli varattu vuoden loppuun asti erilaisia tilaisuuksia varten, ja niiden peruuntuminen tiesi isoa lovea tuiki tarpeellisiin tuloihin.

– Kun kesäkuun alussa koronarajoituksia vapautettiin, alkoi heti puhelin soida. Syyskuulle asti on nyt varauksia, kertoo Pietilä.