Näitten miesten ruokapöytään olisi mukava istahtaa. Pöydässä luultavasti olisi tirisevää hirveä, peuraa tai jänistä. Tai siivekkäitä, kuten sorsaa tai metsäkanalintuja. Itse metsästettyä ja ruuaksi kokattua.
Riistakokkaus on Jani Savolaisella ja Pietari Niskasella hanskassa. Eräkokkikurssin käyneet tietävät, miten metsänelävistä tehdään mehevää vatsantäytettä.
Metsästys on molempien rakas harrastus ja se toi heidät Ruukin maaseutuopistoon suorittamaan luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa. Kun opinnot on suoritettu, saavat miehet kouraansa luonto-ohjaajan paperit.
Molemmilla on takanaan työkokemusta aivan eri aloilta. Kangasniemellä asuva Savolainen on työskennellyt sairaanhoitajana 15 vuotta. Täyskäännöksen paikka miehelle tuli noin vuosi sitten.
– Koin, että pitää tehdä jotain muuta. Kaipasin erakoitumista, puhumattomuutta, rauhaa ja antisosiaalisuutta, hän paljastaa.
Hirvimetsällä 15-vuotiaasta lähtien kulkenut Savolainen aloitti opiskelun viime syksynä. Koulukavereina ovat omat hirvikoirat Hilppa ja Aapo, koska hän perehtyy metsästyskoirien koulutukseen.
– On mukava opiskella erilaisia asioita. Moniosaajista on Suomessa pula. Jos hallituksen tämä politiikka jatkuu, kaikkien täytyy osata kaikkea, Savolainen tuumii.
Uutta sisältöä elämään halusi myös Niskanen, joka on työskennellyt rakennuksilla ja maatilalla vajaat 10 vuotta.
– Pääajatus on yhdistää harrastus ja työ. Että saisi tehdä sitä, mitä rakastaa. Löysin koulun ja päätin lähteä opiskelemaan, kun on vielä siinä iässä että on saatavaa, hän kertoo.
Riistalinja on osoittautunut kiehtovaksi ja Niskanen kertoo saaneensa jo ensimmäisen lukuvuoden aikana metsästyksestä huomattavasti entistä laajemman kuvan. Uutta särmää tuovat eräoppaan ja kaupallisen metsästyksen opit.
Lisämaustetta antavat muut kurssikaverit: riistalinjalla on 13 opiskelijaa Sodankylän ja Lappeenrannan väliltä. Ikähaitari on yhtä laaja, sillä nuorin on 20-vuotias ja vanhin jo 60 täyttänyt.
– Nuoremmilta olen saanut oppia mistä en ole itse tiennyt. Uusia ajatuksiakin saa, sillä ihmiset ovat eri aloilta, Niskanen kertoo.
Aikuisopiskelijoille suunnatun riistapainotteisen luonto-ohjaajan opintolinjan, työnimeltään riistalinjan, luokan ovet avattiin maaseutuopistolla syksyllä 2014. Monipuolisiin luontoa ja metsästystä käsitteleviin opintoihin kuuluu harjoittelujaksoja, jonka osa käy tekemässä Saksassa tai Namibiassa. Metsästys on Namibian turismin ydin, ja rahakkaat turistit osaavat vaatia eräoppailta hyvää palvelua.
– Kun siellä käy, pärjää missä tahansa, naurahtaa riistanhoidon lehtori, riistamestari Teemu Keränen.
Kurssilta valmistuneet työllistyvät erätarvikemyyjiksi, riistanhoitajiksi riistakartanoihin tai eräoppaiksi. Palkkatyöhön pääsee noin puolet ja toinen puoli perustaa oman riista-alan yrityksen. Työtä alalla on yhä useammalle.
– Ulkomaisia ja kotimaisia metsästysasiakkaita käy yhä enemmän. Muutos on ilmeinen, eikä se ole huono asia. Se antaa lisää työmahdollisuuksia yrittäjäpuolelle, toteaa Keränen.
Kaupungistumiskehitys vielä edistää muutosta, hän arvelee, sillä kaupunkilaisilla ei ole jahtimaita lähellä. Esimerkiksi nuoren kaupungissa asuvan perheenisän on vaikea sitoutua hirvijahtiin koko kaudeksi. Järkevää on ostaa valmis palvelu, johon sisältyy majoitus, ruoka ja jahti.