Kärsämänkylän vanha kyläkoulu on ollut jo yli 20 vuotta Maija-Liisa Kajulan koti. Synnyinkylältään 15-vuotiaana maailmalle lähteneen Kajulan eläkepäivien suunnitelmiin ei kuulunut kotikylälle paluu.
Ihmeelliset ovat herran tiet, sillä kiinteistön omistaneeseen Temmeksen kuntaan koulun yläkerrasta rikkoutuneesta ikkunasta ilmoittaminen johti koulukauppoihin. Ensimmäisen rikkoutuneen ikkunan huomattuaan Kajula soitti välittömästi Temmeksen kunnanjohtaja Aino Junttilalle. Asia luvattiin hoitaa kuntoon.
Kun seuraavana vuonna kotiseudullaan käydessään Kajula huomasi, ettei ikkunaa ollut korjattu ja toinenkin oli mennyt rikki, otti hän uuden puhelun kunnanjohtajalle. Tuon puhelun aikana hän tuli ehdottaneeksi koulukauppa. Koulu ei ollut virallisesti myynnissä, eikä sitä myytäisi ainakaan vapaa-ajanasunnoksi. Niinpä lähellä eläkeikää ollut Maija-Liisa Kajula lupasi, että muuttaa eläkkeelle jäätyään takaisin Kärsämänkylään, jos koulukaupat saadaan aikaiseksi.
Tammikuussa 1994 Kajulasta tuli virallisesti Oppila-nimisen kiinteistön omistaja. Tästä alkoi muutaman vuoden tyhjillään olleen kiinteistön loma-aikoina kunnostaminen. Runsaan vuoden päästä Maija-Liisa jäi eläkkeelle Turusta sairaalasta lastenhoitajan työstä ja pääsi purkamaan kaiken tarmonsa uuden kotinsa entraamiseen.
– Olihan se häkellyttävä tunne, kun muutin tänne.
Ensimmäisistä hetkistä lapsuuden opinahjon omistajana on jäänyt mieleen, kuinka Maija-Liisa asteli opettajanpöydän korokkeelle ja laulaa luikautti Gloria hallelujan.
– Minulla oli koulussa nelonen laulussa, mutta silloin tuntui oikein komealta laulaa ääneen.
Rakenteiltaan kunnossa olevan koulun remontointi on vaatinut raakaa työtä ja rahaa on kulunut kunnostamiseen enemmän kuin itse kiinteistön ostoon. Kajula on tehnyt itse paljon, mutta mittaamattoman arvokas apu on ollut käsistään taitavista velipojista.
Ilman heidän apuaan koulun kunnostaminen olisi voinut jäädä puolitiehen. Myös kylällä asunut Mauno Eloniemi oli suureksi avuksi. Palkan miehen apua on käytetty hyvin vähän.
Ensimmäinen iso savotta oli pihasaunan korjaus. Veljet totesivat saunan olevan niin huonossa kunnossa, että he laittaisivat tulen nurkan alle, mutta missäs sisko sitten peseytyisi. Sisälle koulun pidon loppumisen jälkeen rakennetut saniteettitilat kaipasivat nekin täydellisen remontin.
Sauna saatiin kylpykuntoon. Piharakennus palvelee mainiona varastotilana. Vanhoista ulkovessoista jätettiin muinaismuistoksi poikien hyyskä.
Tosin puuceeta ei enää käytetä. Upean maakellarin puurakenteet olivat sisältä lahonneet, joten Maija-Liisa purki ne pois. Kaunis kaarikellari on hyllyjä vaille käyttövalmis.
Suuri työ on sisällä tehty pirtin kunnostamiseksi. Maija-Liisa repi isosta luokkahuoneesta pois upean hirsiseinän peittäneen levytyksen. Sisäkatto oli helmiponttilauta joka oli päässyt niin huonoon kuntoon, että se päätettiin peittää uudella, talon henkeen sopivalla kattolaudoituksella.
Alkuperäinen puulattia onnistuttiin kunnostamaan, kun työhön saatiin asiansa osaava ammattilainen joka hioi vanhat maalit pois ja lakkasi lattian kuuteen kertaan. Lattiasta tuli uuden veroinen.
– Täytyykö kaiken olla uutta ja kiiltävää, Kajula tuumaa.
Kunta oli 1980-luvulla vaihtanut kaikki ikkunat uusiin. Onneksi talon henkeä oli kunnioitettu ja ikkunat ovat talon tyyliin sopivat pieniruutuiset.
Tulisijoja on viisi. Krögerin Lauri ja Hannu kunnostivat ne. Hiljattain vanhan leivinuunin tilalle on muurattu uusi uuni, hyvin lämpöä varaava uuni. Uunit ovat iso apu 237 neliöisen talon lämpimänä pitämisessä. Seinillä on sähköpatterit. Maija-Liisa on päättänyt, ettei pistä tiloja talvella kylmilleen. Asumismukavuus lisääntyy, kun lattioille levittää itse kudottuja, pitkiä räsymattoja.
Valtava työmaa oli talon maalaamisessa. Maalaamista isompi urakka oli vanhan lateksimaalin pois rapsuttelussa. Maalitarvetta laskiessaan Maija-Liisa tuli tietämään, että maalattavaa pinta-alaa oli kaikkiaan 700 neliötä.
– Yhden seinän, kun korjaa niin seuraava nurkka repsottaa, tuumaa Kajula nauraen.
Kekseliäisyyttä on tarvittu, kun rahanreikiä on remontissa riittänyt. Talon sisustamisessa punaisenalankana on ollut ajatus, että veljet kysyvät ensin Maija-Liisalta, tarvitseeko hän muille tarpeettomaksi jäänyttä. Perheen tapoihin kuuluu viljellä hevosenhuumoria.
– Veljet kysyy aina, tuodaanko ensin teille vai viedäänkö suoraan kaatopaikalle. Sanon aina, että tuokaa tänne. Jostain syystä vanhoista romuista tykkään.
Kotia komistaa myös sata vuotta vanha Maija-Liisan isän tekemä keinutuoli sekä isän ennen 30-luvulla naimisiin menoaan tekemä sivustavedettävä sänky ja lastensänky.
Puuhamaata riittää myös 8 240 neliön suuruisella tontilla. Tontti rajautuu toiselta kantilta Kärsämänojaan jonka rannan Maija-Liisa on raivannut ja kunnostanut viihtyisäksi.
Maija-Liisa Kajula ei itse osaa enää pitää kotiaan erikoisena. Hän arvelee, että olisi yhtä onnellinen vaikka asuisi leikkimökissä. Talossa käyvät vieraat ja varsinkin siellä yöpyvät ovat kiitelleet Oppilassa vallitsevaa tunnelmaa ja rauhaa. Oppilassa vieraskin saa makeat yöunet.