800-päistä karjatilaa Piippolassa pitävä Toni Jakonen valittiin Vuoden yrittäjäksi.
Reilut kuusi vuotta sitten nuori maatilallinen haaveili Piippolan Pihkaperällä kylmäpihaton rakentamisesta. Vanhassa navetassa ammui nuorkarjan lisäksi parisenkymmentä lypsävää ja tarkoituksena oli kasvattaa eläinten määrää moninkertaiseksi.
Ely torppasi aikeet ja pihatto jäi niille kulmille rakentamatta, vaikka eläinmäärä muuten kasvoikin. Jälkikäteen ajateltuna se oli onni, sillä kylän toisella laidalla käyskentelee tätä nykyä 400 emolehmää vasikoineen.
– Ei sillon osannu aatella mittakaavaa, miksi muuttuu, Toni Jakonen naurahtaa muistoilleen.
Neljä vuotta sitten hän osti isänsä kotipaikan Iisalmentien varresta. Päässä löi tyhjää, sillä kaikki aiemmat visiot koskivat Pihkaperää. Emolehmätuotanto oli ainut mieleen tullut asia ja Toni lähti kiertelemään tiloja.
Mallia Jakonen otti Kalajoella näkemistään hiekkaparsipihatoista ja suunnitteli omansa vanhaan konehalliin. Yksi kerrallaan pihattojen määrä kasvoi neljään. Kaikki Tonin itsensä suunnittelemia.
Jakosen tilan pihatoissa on hiekkaparsilla olevat parsihallit, vasikoiden piilokarsinat olkikuivikkeineen, ruokintakatokset sekä paljaan taivaan alla olevat laajat betonipohjaiset käyskentelyalueet.
– Hiekka mukautuu eläimen muotoon, se on kesällä viileä ja varaa lämpöä talvella. Ei tule haavaumia ja eläimet ovat puhtaita, Toni kertoo.
Piipposet tuntevat Tonit työteliäänä miehenä ja siitä kertovat myös kylän liepeille avautuneet, valtavat peltoraiviot. Ne hoidetaan yhdessä ulkopuolisten urakoitsijoiden voimin, sillä tilakeskuksessakin piisaa tekemistä.
– Saadaan iso porukka tekemään silloin, kun on tarve, sillä keväästä syksyyn oma aika menee poikimasesongin hoitamiseen. Parraana päivänä on poikinut 13 lehmää.
Vasikat viettävät ensimmäisen puoli vuotta emon seurassa, minkä jälkeen ne lähtevät loppukasvatukseen sopimustilalle. Atrian tuottajana toimiva yrittäjä ostaa uudistuslehmänsä esimerkkitilaltaan Kalajoelta, Suomen suurimmalta emolehmätilalta.
Mitä iso edellä, sitä Toni perässä. Hänen ja kaksilapsisen perheensä tila on nimittäin maan toiseksi suurin emolehmätila.
– Nyt lehmiä on sen verran, että tila pyörii ja pärjätään. Kun saadaan vielä laakasiilot rakennettua, niin tila on huippuunsa hiottu. Tällä tietämyksellä ei parempaa voi saada. Ja jos jottain vielä rakennetaan, niin korkeintaan loppukasvattamo tilan omille vasikoille, isäntä naureskelee.
Toni Jakonen muistelee ihmetelleensä takavuosina, miten isotilalliset selviävät. Itsellä oli vanhalla tilalla jo sadan pään kanssa voimat ihan hukassa.
– Se, että homma pellaa, on pienistä asioista kiinni. Olosuhteilla ja eläinaineksella on niin iso vaikutus, mies kiittelee Kalajoen kasvattamon rodunjalostustyötä.
Puoliso auttaa tarvittaessa, mutta työmäärän kasvaessa oli palkattava vakituinen työntekijä, jotta aikaa jää myös perheelle.
– Niin on innokas, että välillä tuntu, ettei itelle työtä riitäkään, yrittäjä veistelee työmiestään kiitellen.
Kasvuvauhti, investointisummat sekä yrittäjän jaksaminen on kauhistuttanut kyläläisiä. Varsin vaatimaton yrittäjä kertoo, että tietysti harteilla painaa miljoonavelat, mutta niiden kuoletusaika on jopa perinteistä talolainaa lyhyempi.
– Liikut on isoja ja hurjia, mutta mikäpä siinä, jos tuotanto on kannattavaa. Ei pankki rahaa anna, ellei homma toimi.
Samaa mieltä olivat vuoden yrittäjän valitsijat, eli kyläyhdistys ja vastikään Siikalatvan kunnan elinkeinojohtajaksi nimetty Ismo Mäkeläinen.
– Yrityksen toimintaa leimaa kasvustrategia ja vahva usko tulevaisuuteen. Liiketoiminnan kannattavuus perustuu suunnitelmallisuuteen, tehokkaaseen johtamiseen ja järjestelmällisyyteen, perusteluissa kerrotaan.
