Maaseutu tulee pitää asuttuna. Tätä mieltä ovat jokivarren omat ja alueella kampanjaansa tehneet kansanedustajaehdokkaat. Visaisempi kysymys onkin sitten, että miten se tehdään.
Yksi erinomainen argumentti elävän maaseudun puolesta on hieman kulunutkin sanonta: olet mitä syöt. Ruoka on aina tullut ja tulee jatkossakin maaseudulta.
Ihmiset saattavat pakkautua kasvukeskuksiin, mutta heidät ruokitaan maaseudulla tuotetulla ruualla. Fakta pitää söit sitten lihaa, perunaa, kasviksia tai mitä muuta tahansa. Jos maaseutu näivettyy, on suomalainen tuotanto uhattuna ja lopulta se myös loppuu.
Kun jokainen syö suomalaista ruokaa, jokainen myös tietää varsin hyvin mitä hän syö.
Suomalainen ruoka on meille itsetäänselvyys, mutta todellisuudessa se on luksustuote. Viljelijän työ on vaativaa. Se vaatii täydellisen omistautumisen työlle ja kysyy tuottajalta jatkuvasti isoja investointeja liian suurella riskillä.
Maaseudun elinvoimaisuus on myös ilmastoteko. Lihan ja maidon tuotanto saattavat kuormittaa ympäristöä, mutta varmasti vähemmän kuin merten takaa laivalla tuotu ravinto – oli se sitten brasialaista pihvilihaa tai yhdysvaltalaista soijaa.
Tässä lehdessä on useampikin juttu ehdokkaista, jotka pyrkivät maan parlamenttiin. Tarjoamme jokaisesta jokivarren ehdokkaasta henkilökuvan ja lisäksi luettavana on mielenkiintoisia artikkeleja alueella käydyistä vaalipaneeleista. Ehdokkaiden laittaminen paremmuusjärjestykseen maaseudun näkökulmasta voi olla vaikeaa, mutta meni parlamenttiin heistä kuka hyvänsä, kollektiivinen lupaus syrjäseutujen elinvoiman ylläpidosta on nyt annettu. Toivottavasti muistavat myös vaalien jälkeen.