Paavolan nuorisoseuran ylläpitämän Ruokolahden tanssilavan suosio kestää, vaikka alueelta ei löydy yhtäkään kaljatelttaa. Avajaisia tanssittiin vuonna 1956 ja kesästä 2018 on suoriuduttu jälleen mallikkaasti.
Tanssikansa palaa apajille kesä toisensa jälkeen, sillä Ruokolahti on tunnettu hyvistä järjestelyistään. Hyvästä ilmapiiristä kertoo paljon se, että talkoolaisia ei tarvitse rekrytoida erikseen. He tulevat auttamaan omaa nuosisoseuraansa mielellään.
– Talkoolaisia on mukana 50–60. Heitä tarvitaan, koska lauantaitansseja on kesässä 16 ja keskiviikkotanssit päälle, Paavolan nuorisoseuran puheenjohtaja Aimo ”Ami” Hilakivi kertoo.
Hilakivi laskeskelee, että kesällä kävijöitä on ollut noin 13 000. Ruokolahden lavalle ajetaan niin Lohjalta kuin Ivalosta, vaikka suurin osa kävijöistä tuleekin vielä lähikunnista. Yhä useammin paikalle saavutaan ajoissa ja asuntoautolla. Paavolan nuorisoseura on remontoinut Ruokolahtea useaan eri otteeseen tarpeiden ja kysynnän muuttuessa. Lavan vierestä löytyy matkaparkki, suihkutilat ja kahdeksan sähköpaikkaa.
– Tänä kesänä täällä on käynyt noin 600 asuntoautoa.
Hilakivi kertoo, että talkoolaisista löytyy kaiken alan ammattilaisia. Esimerkiksi tanssilattia eli 6,5 kilometriä lautaa naputeltiin porukalla kokoon päivässä.
– Talkoolaiset tietävät tehtävänsä, kiitos Hilakiven. Hän pitää meistä hyvää huolta, kertoo opastajan työtä lavakauden päättäjäisissä tehnyt Pirkko Hellman-Turula.
Ruokolahden lavan tuotto menee Paavolan lapsitoimintaan. Sen avulla Paavolassa on pystytty järjestämään maksutonta kerhotoimintaa ja palkkaamaan kerhonvetäjiä. Lisäksi Paavolan nuorisoseura järjestää vuosittain Tenavien tempaus -tapahtuman ja tänä kesänä nuoret pääsivät osallistumaan myös kuvataideleirille.
Olavi Virta, Irwin, Kirka. Ruokolahden lavalla on nähty monet suomi-iskelmän legendat. Villeimmät vuodet sijoittuvat 1960- ja 1970-lukuihin. Paikalle tuli aina noin 10 linja-autolastillista nuoria, joilla ei aina ollut rahaa pääsymaksuun.
– Kerran eräs tyttö yritti sisään verkkoaidan läpi tongilla. Järjestysmies takavarikoi tonget. Tyttö lupasi lopettaa moiset puuhat, kunhan saisi takaisin isänsä työkalun, nauraa Hilakivi.
Aitojen ylitystapoja oli monia, mutta yleensä pyrkyrit tunnisti valkoisista tahroista.
– Aidan viereen ripoteltiin muurauskalkkia, ja se tarttui tietenkin vaatteisiin.
Vaikka tanssikansa on rauhoittunut vuosien varrella, yksi asia pysyy. Ruokolahdelle tullaan ensisijaisesti tanssimisen ilosta.
– Täällä on erikseen vielä miesten- ja naistenhakutunnit, mikä on hienoa, kertovat Pudasjärveltä päättäjäisin ajaneet Eija Pihlaja ja Päivi Niemelä, eivätkä pidä välimatkaa minään.
– Täällä pelaa kaikki. Paikka on siisti ja järjestäjät ystävällisiä ja täällä kuulee hyviä orkestereita, naiset perustelevat.
