Siikajokivarteen kohosi tasan 60 vuotta sitten maamerkki, joka ilmentää yhä tänäkin päivänä talkootyön voimaa ja yrittämisen rohkeutta. Kyse on tietenkin Ruokolahden tanssilavasta, jonka taipaleen alkupäässä oli pientä kankeutta.
Paavolan nuorisoseuran vanha seurantalo Ihantola oli tullut elinkaarensa päähän, ja kylälle haluttiin rakentaa uuden seurantalon lisäksi myös tanssilava. Tauno Vilmusenaho ja Veikko Kangastalo muistavat, että hanke kohtasi vastarintaa: tanssilavatoimintaa pidettiin kannattamattomana, eikä puutavaraakaan meinattu alkuun saada lavan rakennustarpeiksi paikalliselta sahalta.
– Osa paheksui sitä, kun seuran rahoja tämmöiseen tuhlataan, Vilmusenaho toteaa.
Vastatuulesta huolimatta rakennustyöt käynnistettiin toukokuun puolivälin tienoilla vuonna 1956. Miesten mieleen on jäänyt erityisesti perustusvaihe, joka hoidettiin rivakasti mutta huolellisesti – työnjäljestä kertoo jotain se, että lava seisoo edelleen ryhdikkäänä.
– Meillä toimi hyvin yhteistyö TVH:n mestareitten kanssa. Saimme betonia siltatyömaalta, kun aloimme valamaan anturoita, kertoo Kangastalo, joka toimi tuohon aikaan nuorisoseuran puheenjohtajana.
Avajaisia tanssittiin juhannusaattona kolmena peräkkäisenä iltana. Aattoiltana soitti elävä orkesteri ja muina iltoina jammailtiin levysoittimen tahtiin. Juhannustansseja varten oli varattu viisihenkinen orkesteri jo talvella, mikä oli harvinaista herkkua tuohon aikaan.
– Niinhän siinä kävi, että juhannuksen kolmen päivän lipunmyynnillä saatiin kerättyä kaikki käytetyt varat takaisin, Kangastalo myhäilee.
Lavan avajaispäivänä valettiin myös viereisen siltatyömaan pinta, joten tansseihin oli kuljettava lossilla joen toiselta puolelta. Liikenteeltä suljettu silta ei suinkaan ollut ensimmäisten tanssien ainoa murhe.
– Tanssit alkoivat iltayhdeksältä, mutta vielä puoli yhdeltätoistakaan ei tilaamaamme orkesteria näkynyt. Ihmiset alkoivat lämmetä ja väittää, että heidät on petetty, Kangastalo muistelee.
Pattitilanne ratkesi, kun orkesteri viimein ilmestyi paikan päälle. Myöhästymisen syynä oli hajonnut auto, jonka vuoksi matka oli tyssännyt lähellä Paavolan ja Rantsilan rajaa. Yksi pelimanneista oli juossut Remekseen, josta hän oli soittanut kokoonpanolle uuden auton.
Kun orkesteri lopulta saatiin paikalle, se soitti loppuillan tauotta.
Ruokolahti eli vilkkaimpia vuosiaan 1960–70-luvuilla, jolloin lavalle nousi valtakunnan kirkkaimpia tähtiä aina Dannysta Katri Helenaan. Monen muistoihin on jäänyt vuosi 1968, jolloin Ruokolahdella nauhoitettiin Yleisradion Lavalauantai. Illan kuuluttajana toimi Heikki Hietamies ja Humppa-Veikot säestivät muun muassa Teijo Joutselaa, Eino Katajavuorta ja Iris Rautiota. Yle oli varannut lippuja 2 000 kappaletta. Autojonoja kertyi tienvarteen kilometrikaupalla, ja liput loppuivat kesken.
– Loput pääsivät sisään ilmaiseksi, kertoo Kangastalo.
– Lavakin painui, kun porukka niin tanhusi. Yksi lankku meni poikki, Vilmusenaho toteaa.
Kunnan nimismies kuuli lavan pettämisestä radion kautta ja kiiruhti aamulla sulkemaan tanssipaikkaa.
– Lattia oli kuitenkin jo pyhäaamuun mennessä korjattu, miehet hymyilevät.
Tänä päivänä tanssilavan parruista voi nähdä, missä rajat ovat aikoinaan kulkeneet. Lava oli alkuun vain kymmenen metriä kantiltaan, mutta 1960-luvulla paikkaa laajennettiin kolmeen kertaan – jopa ylöspäin. Kiivas laajentamisinto johtui kilpailusta, jota käytiin lähialueiden tanssipaikkojen kesken.
– Sitä piti miettiä, miten Mäntylampi ja Hyttikoski päihitetään. Keksittiin näköalaparvi, jolla parannettiin ihmisten viihtymistä, Kangastalo kertoo.
Tanssikansa saa tänäkin juhannuksena ihailla Siikajoelle avautuvaa näkymää näköalatasanteelta, jonne asennettiin tänä keväänä läpinäkyvät pleksit. Samanlaiset ikkunat asennettiin myös lavan kahvioon, johon tulvii nyt entistä enemmän luonnonvaloa.
Vilkkaana alkanut lavatoiminta kohtasi myöhemmin hiljaisia vuosikymmeniä, jolloin nuorisoseura mietti jopa paikan myymistä.
Nuorisoseuran puheenjohtajaksi vuonna 2004 astunut Aimo Hilakivi on kuitenkin onnistunut valjastamaan runsain mitoin talkooväkeä, ja hän on todennäköisesti yksi syypää siihen, miksi tanssit Ruokolahdella jatkuvat edelleen.
– Meillä on täällä iso talkooporukka, ja se on heidän ansioitaan, että täällä hommat tapahtuu. Paljon ovat myös oman kylän firmat tehneet ilmaiseksi ja tukeneet tätä hommaa, Hilakivi miettii.
– Onhan niitä talkoolaisia paljon, mutta kyllä se toiminta hyvän nokan aina vaatii, Kangastalo muistuttaa.