Kunnallinen terveydenhuolto nykymuodossaan ei ole kovin vanhaa. Toki melkein jokaisessa kunnassa on jo yli 100 vuotta ollut kunnalliskotien sairasosastot ja mielisairasosastot. Jo aikaisemmin kerroin, että keskusmielisairaala perustettiin
1920 -luvulla ja oli ihan vähällä että siitä ei olisi tullut Oulun keskusmielisairaala, vaan Ruukin keskusmielisairaala. Yleinen sairaanhoito oli pitkään valtion vastuulla ja Oulussa on vieläkin pystyssä vanha lääninsairaala.
196 -luvulla perustettiin kuntainliitto, joka toteutti Oulun yliopistollisen keskussairaalan rakentamisen Ouluun. Samoihin aikoihin perustettiin Raahen aluesairaalan kuntainliitto. Molemmat sairaalat valmistuivat 1960 -luvun toisella puoliskolla.
Ruukin kunta oli molempien kuntainliittojen osakas. Lisäksi kunnalla oli paikkoja yleissairauksien hoitolaitokseksi muuttuneessa Oulaskankaan sairaalassa ja Päivärinteellä.
Juuri ennen Ruukin kunnan syntymistä säädettiin vuonna 1972 laki kansanterveydestä, missä purettiin kunnanlääkärijärjestelmä ja määrättiin, että jokaisen kunnan oli joko yksin tai yhdessä naapurikuntien kanssa perustettava terveyskeskus.
Terveyskeskusten tehtävänä oli huolehtia muun muassa yleislääkäri- ja hammaslääkäripalveluista, neuvolasta, kouluterveydenhuollosta ja vuodeosastoista.
En nyt puutu terveyskeskuskuntainliiton syntyhistoriaan, mutta tuntuu tällä hetkellä luonnolliselta, että kuntainliitto perustettiin yhdessä Raahen ja ympäristökuntien kanssa olihan Ruukki jäsenenä jo Aluesairaalan kuntainliitossa. Samaan kuntainliittoon yhdistettiin terveyskeskustoiminta.
Silloin, kun kuntainliitto perustettiin, Raahessa oli aluesairaala ja Ruukissa kunnalliskoti Ilmola ja siellä sairasosasto. Uuden vanhainkodin syntyvaiheista kirjoitan myöhemmin enemmän, se oli värikästä aikaa. Tässä kirjoituksessa puutun vain palveluvarustuksen kehitykseen.
Kansanterveyslain säätämisen jälkeen kesti pitkään ennen kuin koko kuntainliiton alueen kattava palvelujen infra oli toteutettu. Ruukin terveysasema valmistui lähes kymmenen vuotta lain säätämisen jälkeen.
Palvelu pelasi siihen saakka vanhassa kunnanlääkärintalossa ja terveystalossa ja neuvoloissa. Ahlströmillä oli silloin oma työterveydenhuolto. Eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä pitää myös kirjoittaa erikseen.
Kun vanhainkotia suunniteltiin, nostin esille vuodeosaston rakentamisen ja se sisällytettiin kunnan tavoiteohjelmiin. Kuntainliitossa rakennusprojektien osalta terveydenhuollon ammattilaisena oli Annikki Leimi, joka kuntainliiton hallinnossa ajoi vuodeosaston toteuttamista Ruukkiin.
Kunta piti vuodeosaston saamisessa perusteluna palvelujen saavutettavuutta ja sitä, että uuden vanhainkodin rakentamisen myötä Ilmolassa lakkaa sairasosaston toiminta sekä henkilöstön yhteiskäyttöä kunnan omistaman vanhainkodin kanssa.
Hanke myös hyväksyttiin toteutettavaksi kuntainliiton hallinnossa. Vaikka terveydenhoidossa kotisairaanhoito on lisääntynyt, on vuodeosaston toiminta osoittanut Ruukissa tarpeellisuutensa jo noin 30 vuotta.
Kansanterveyslaki oli yksi merkittävimmistä sodan jälkeisistä uudistuksista kunnallisella alalla. Kuntalaisten hammashoito parani, neuvolatoiminta kehittyi, yleislääkäreitä saatiin maaseudullekin ja koululaiset tulivat kouluterveydenhuollon piiriin. Kaiken tämän mahdollisti se, että toimintaan saatiin valtionavustusta, joka oli porrastettu kunnan kantokyvyn mukaan.
Valitettavaa on, että terveysaseman rakentamisessa ja käytön aikaisessa hoidossa ei onnistuttu, vaan sen tilalle on jouduttu rakentamaan uusi ja heti valmistuttuaan kehuja saanut terveysasema. Vanhankin terveysaseman suunnittelussa oli kyllä alan ammattilaisia, mutta ei näköjään kuitenkaan riittävästi osaamista.
Tällä hetkellä on hyvä tilanne, kun samalla kankaalla on terveysaseman lisäksi, vanhainkoti, vuodeosasto ja kehitysvammaisten palveluyksikköjä. Terveydenhuolto on niitä kunnallisia palveluita, joiden saavutettavuudesta on sote- maailmassakin pidettävä huolta.
Ruukin entinen kunnanjohtaja