”Päivää”, sanoi uunituore luokanopettaja Vuokko Kuismin ensimmäisenä kouluaamuna ensimmäisille oppilailleen. Elettiin elokuuta 1980 ja keväällä opettajan paperit saaneen Kuisminin olo oli hieman hutera.
– Kun nuori ja ”kokenut” meni luokan eteen, niin mitä siinä osasi sanoa, hän nauraa 38 vuotta myöhemmin.
Ensimmäinen paikka oli Pattijoella. Vuotta myöhemmin Kuismin sai viran Ruukista, missä toimi seuraavat 37 vuotta. Eläkkeelle hän jää 1. elokuuta.
Unelma-ammatissaan Kuismin on opettanut niin ruukkilaisia kuin maahanmuuttajiakin. Koulun läpi hän on luotsannut kaksi sukupolvea, joista ehkä parhaiten jää mieleen viimeisen vuoden kuutosluokka.
– Mahtavia, taitavia, fiksuja ja ihania oppilaita, hän kiittelee.
Parasta työssä on ollut nähdä, kuinka oppilaat ovat kehittyneet ja menestyneet. Myös ne noin 20 vuotta sitten Ruukkiin tulleiden ensimmäisten turvapaikanahkijoiden lapset, jotka istuivat pulpettiin täysin ummikkoina.
– Opetin kolmatta luokkaa ja ensimmäiselle oppilaalle iskin aapisen eteen. Siitä alkoi kirjainten opettelu, Kuismin muistelee.
Pitkän uran aikana moni asia on koulussa muuttunut. Entiset tiukat koulusäännöt ovat höltyneet ja vapautuneet. Yleensä oppilaat osaavat käyttäytyä, mutta silti kokenut opettaja lähettää koteihin terveisiä: käytöstavat pitäisi lapsille opettaa.
Opetussuunnitelmia on Kuisminin uran aikana ollut kolme. Uusin korostaa sosiaalisen median (some) ja digitaalisuuden hyödyntämistä, koulussa voidaan esimerkiksi luopua kirjoista. Sitä ajatusta Kuismin vierastaa.
– Se ei ole hyvä, sillä varsikin pienille kirjat ovat tärkeitä. Digi on nykyaikaa, mutta siinäkin järki käteen, hän toteaa.
Nykyaikaa ovat myös erilaiset oppimisympäristöt. Käytännössä se tarkoittaa, että luokasta lähdetään vaikkapa käytävälle tuntia pitämään, mutta oppikirjan kanssa sohvalla löhöily ei Kuisminin mukaan edistä oppimista.
– On lapsia, joille se sopii, mutta myös niitä, joille ei sovi, että vapaasti tehdään missä vaan. Toiset lapset vaativat että sanotaan: nyt istut siinä ja tehdään töitä, hän tietää.
Yhteistyö kodin ja koulun kanssa toimii ja siinä on isona apuna sähköinen reissuvihko Wilma. Mutta siinä on myös ikäviä puolia: Vanhempien on liian helppo antaa negatiivista palautetta, kun ei olla opettajan kanssa kasvokkain.
Musiikki on aina ollut tärkeää Kuisminille.
– Lasten kanssa on tehty ihania esityksiä. Hyviä työpareja ovat olleet muun muassa Ansku Mehtälä ja Jukka Kauppinen. Ei sellaisia pysty yksin tekemään, hän kiittää.
Eläkepäivillään Kuismin saa tehdä musiikkia Aikasetmiehet -mieskuoron kanssa. Kuoron johtajaksi häntä pyydettiin noin yhdeksän vuotta sitten, ja monta kertaa vastaus oli tiukka ei.
– Onhan se mukavaa. Se on henkireikä vetäjälle ja laulajille. Maanantaisin väsyttää, että taasko on harjoitukset, en jaksa. Mutta harjoitusten jälkeen on hyvä olo, hän myhäilee.
Eläkkeellä Kuismin ei aio tehdä mitään erikoista, vaan sitä samaa mitä ihmiset yleensä tekevät. Eli kaikenlaisia kotipuuhia, sillä jouten hän ei osaa olla.
