Elin 1980-luvun kiihkeitä hetkiä, kun sattui samalle illalle kaksikin tärkeää tapahtumaa. Relletissä oli ammuttu maakotka ja Ruukin ala-asteella oli aihetta koskeva paneeli, mihin alustajaksi oli tulossa professori Erkki Pulliainen.
Tilaisuudessa minun piti toimia puheenjohtajana, mutta samana iltana oli Paavolassa Wilppolassa tupailta, mihin minua oli pyydetty kertomaan kunnan ajankohtaisista asioista. Pyysin kunnanhallituksen puheenjohtaja Väinö Ylikuljua toimimaan maakotka-paneelissa puheenjohtajana ja menin Paavolan tupailtaan.
Tupaillassa oli pöytä pantu koreaksi, isäntäväki oli tuttua ja tunnelma tuntui leppoisalta ja kotoisalta. Kerroin kaikkea mieleen tulevaa ajankohtaisista kunnan asioista. Silloin erityisen ajankohtainen oli kunnalliskodin rakentaminen.
Puheenvuoroni päätteeksi käyty keskustelu oli pelkkää kunnalliskodin rakentamista. Vanhat, edesmenneet kunnallismiehet tinkasivat minulta, mihin kunnalliskoti rakennetaan. Minun oli helppo vasta, että jo kuntaliitoksen aikoihin olivat valtuustoryhmät tehneet sopimuksen, että kaikki yhteiset palvelut ja niin myös kunnalliskoti rakennetaan Ruukkiin ja toisekseen, se ei ole minun päätettävissä, vaan lopullisen päätöksen tulee tekemään valtuusto.
Hepä eivät tyytyneet siihen, vaan rupesivat ripittämään ja tinkasivat, että mihin minä sen rakentaisin ja miten minä tulen esittelemään asian. Koska he eivät rauhoittuneet ilman vastausta, sanoin että tehtyjen sopimusten mukaisesti. Siitäkös riemu repesi.
Minulle sanottiin, että he ovat minut valinneet ja minun pitää toimia niin kuin valitsijat haluavat.
Ilta jatkui vähän rauhallisemmin, mutta illasta miellyttävien puitteiden jälkeenkin jäi minulle ikävä maku.
Samaan aikaan Ruukin ala-asteella oli ollut kiivas keskustelu maakotkan ampumisesta. Paikkakuntalaiset ymmärsivät ampujaa, mutta Pulliainen olisi pannut hänet vankilaan. Ylikuljulla oli ollut puheenjohtajana vaikeuksia pitää ohjat käsissään.
Illasta oli Pulliaiselle jäänyt sellainen käsitys, että Ruukissa kaikki olisivat valmiit ampumaan rauhoitetun eläimen ja olivat ampujan puolella. Molempien kantojen edustajat jäivät keskustelun päätteeksi omiin poteroihinsa.
Toki tilaisuudessa oli ollut paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ottaneet kantaa puoleen eikä toiseen. Kun hiukan myöhemmin soittelin professori Erkki Pulliaiselle ja esitin, että maakotka täytettäisiin ja tuotaisiin täytettynä Ruukin yläasteelle opetusta tukevaksi havaintoesineeksi, Pulliainen sanoi, että ei missään tapauksessa. Se ei voi tulla kuuloonkaan, koska Ruukissa asenteet ovat sellaiset, että sen jälkeen kaikille opetettaisiin, että näin pitää tehdä kaikille luontokappaleille.
Kävimme pitkän keskustelun ja esitin lopuksi, että voidaanhan lintu siirtää Ruukkiin, jos ampuja tuomitaan oikeudessa. Pulliainen hyväksyi pitkin hampain esitykseni. Kun alioikeus oli tehnyt päätöksensä ja tuominnut ampujan, pyysin Pulliaista toimittamaan linnun yläasteen-lukion tiloihin. Näin tapahtuikin. Alioikeuden päätöksestä kuitenkin valitettiin ja hovioikeus muutti päätöstä ja ampuja todettiin syyttömäksi.
Lintu kuitenkin on saanut olla koulun vitriinissä ja uskoisin, että luonto-opetuksessa lintu on havaintoesineenä samalla tavalla kuin muutkin, lintua ja luontoa kunnioittaen.
Ilta oli ja meni, mutta värikkyydessään se on jäänyt mieleen. Toki monenlaisiin tilanteisiin kunnanjohtajan työssä on joutunut tottumaan, mutta useimmat muistot ovat poistuneet mielestä. Keskustelujen kiihkeydessä tämä ehtoo on jäänyt mieleen, vaikka toisen keskusteluja en ollut kuuntelemassakaan.
Maakotkasta ei ole enempää kerrottavaa. Vanhainkodin suunnittelu ja rakentaminen toteutui jo ennen minua tehtyjen sopimusten mukaisesti. Toki niistäkin vaiheista voi kirjoittaa montakin juttua. Johtihan valtuuston aikanaan tekemät päätökset siihenkin, että joidenkin valtuutettujen toimesta tehtiin aloite kunnan jakamisesta uudelleen.
Ruukin entinen kunnanjohtaja