Rysky on koneitten kuningas. Koska se ääni – se komea humina jota lietso vielä vahvistaa. Se on musiikkia Voitto Niemelän korville.
Mies muistaa kuinka juhlallista ennen puinti oli. Pimeä ilta ja traktori valot kohti ryskyä. Hevosella vietiin viljalyhteitä puitavaksi, rysky murisi ja humiseva lietso puhalsi oljet suoraan leimuavaan nuotioon.
– Lapsena olin taloissa töissä mukana, ajoin hevosta ja seurasin puintia. Ajattelin, että olisipa konna, jos itelläki olis rysky, kun sillä puinti on niin komiaa hommaa, Voitto kertoo.
Nyt on miehellä rysky, kone, jota on nuoruudesta asti ihaillut ja jonka ääntä kaivannut.
Itse asiassa omalla puuhapalstalla on peräti kahdeksan ryskyä, joista viisi toimivaa ja kolme maskottia.
Ryskyrakkaus roihuaa
Kaikki alkoi kasvimaasta. Vaimo Soili halusi marjapensaita ja kasvimaan, mutta pienelle tontille Luohuan keskustaan ei mahtunut. Pariskunta osti Luohuanjoen varrelta kauniin, ison tontin, jossa mahtuu oma leipäviljakin kasvamaan. Ensimmäiset rukiinsa Voitto kylvi 2008.
– Seuraavana syksynä ruvettiin miettimään, että millä ruis puidaan. Laurilan Pentti sanoi että hänellä on rysky, ottakaa se. Pentti toi ryskyn meille ja minä sanoin että sillähän me ruvetaan puimaan, Voitto naurahtaa.
Käyntiin humahtanut kone sytytti Voiton vanhan ryskyrakkauden ja hän tuumi, että niitä pitää saada lisää, tilaa kun on.
Niin alkoi kokoelma karttua ja talteen tuli otettua sekä vanhuksia, kaunottaria että toimivia kamppeita.
Kaikki Niemelöiden kahdeksan ryskyä ovat eri merkkiä. On Teijoa, Esaa ja Sampoa, jotka ovat kaikki vielä eri mallisia, joten kahta samanlaista ei löydy. Joukon nestori on Mäkitalosta tuotu Luohuan vanhin rysky, jolla on puitu viimeksi 1950-luvun lopulla. Sillä Voitto ei pui, mutta Ryskypäivillä sitä maamoottorilla hiljalleen pyöritetään.
– Sitä pitää käyttää nätisti, ettei se hajoa, Voitto sanoo hellästi.
Tontilla on myös vanhoja haravakoneita, niittokoneita ja pari rusamassiinaa eli siemenlajittelijaa. Sekä maitolaituri, jonka luona Veikko Eilolan valmistamia pajueläimiä ja -ihmisiä.
Teijolla puidaan
Toimivista ryskyistä yksi Teijo on Voiton suosikki ja sillä puidaan kaikki omat viljat. Tänä syksynä puitavana on ruista, kauraa ja sekulia, jonka piti olla ohraa. Sekuli, ohran ja kauran sekoitus, tuli vahingossa, mutta senkin Niemelät aikovat puida ja käyttää myllyssä. Jyvistä teetetään jauhoja ja hiutaleita.
– Kaikki viljat käytetään itse, jonkin verran myydäänkin. Vilja kuivataan seipäällä, puidaan ryskyssä ja jyvät kuivatetaan vanhan puolen uunissa.
– Meille on tullut palautetta, että nekin voivat käyttää meidän ruista, joiden vatsa ei sitä muuten kestä, Soili kertoo.
Jokaisessa toimivassa ryskyssä on kaikki seulat tallella, joten niillä pystyy puimaan mitä vain. Eri kasvilajien puinti vaatii hieman opettelua; kerran Voitto ja Soili puivat heinää, mutta asetukset eivät olleet sopivat ja rysky mennä pamahti tukkoon.
– Oli kova homma avata se. No, opettelua kaikki vaatii. Oppirahat on maksettava, Soili toteaa.
Vanhaan tyyliin
Rantapalstallaan Voitto ja Soili haluavat tehdä työt vanhaan tyyliin. Viljat Voitto kylvää käsin kylvövakasta ja niittää vanhalla traktorivetoisella niittokoneella. Vilja sidotaan lyhteiksi, seivästetään kuivumaan ja puidaan ryskyllä.
Tontille on rakennettu lato 1940-luvun latohirsistä ja sinne on perustettu museo, jonne on kerätty vanhoja työvälineitä, astioita sekä muita kodin ja maatalon tarpeita. Joukossa myös yhdestä puusta veistetyt kangaspuut ja tynnyrimallin pyykkikone.
– Vanhat tavarat kiinnostaa meitä. Ne on sellaisia, mitä on ollut kotona, tulee vanhoja muistoja. Haluamme arvostaa isien työtä, Soili tähdentää.
Vaikka nuori Voitto kulki 1960-luvun lopulla luohualaisissa taloissa renkinä ja teki osansa kovasta työstä, hän ei muista sitä pahalla. Ei, vaan erittäin hyvällä.
– Muistan kun olin mukana sontaa ajamassa. Oli kylmä talvi ja rautakangella piti irrottaa tunkiosta päällimmäinen kerros.
– Nostelin sontaa rekeen, pistin olkitukon istuimeksi ja lähdin ajamaan suolle. Reen jalakset narisi, oli se juhlallista, Voitto myhäilee.
