Viime kesänä tuli vähän metsämarjoja, joten linnut veivät pensasmarjat monilta kokonaan. Pihlajapistiäinen vei myös viime kesän omenat.
Nyt puolukkaa on saatu älyttömästi. Mustikkaakin lienee vielä metsissä, jos ei ole jo paleltunut. Omenat ovat olleet hyviä. Punaherukat kärsivät, kuten mansikkakin, viime talven pakkasista. Lisäksi oli paikoin liian märkää.
Pensas- ja luonnonmarjat voi kätevästi ja halavalla säilöä muun muassa lentsujen varalle mehumaijalla. Ennen pakkasia myös mustikka käy hyvin puolukan sekaan tuomaan aromeitaan kotimehuun. Variksenmarjaakin voi vetäistä poimuriin huoletta.
Luonnonmarjoissa on toisistaan poikkeavia vitamiineja ynnä muita flavonoideja, joten sekamehu on varmasti terveellistä. Suomen kansa on jostain syystä mustikan tyyppistä juolukkaa aina vieroksunut, vaikka siinä ei ole todettu mitään negatiivista.
Terveysintoilijoiden ja muun muassa japanilaisten mielestä luonnonmehu on huipputavaraa. Vanhat kulttuurit tietävät, mikä on ”extraa”.
Ennen mehun tekoa marjat olisi hyvä perkata ainakin pahimmista roskista ja mätämarjoista. Mehumaijalla keitettäessä ns. höyrymehu on vielä ennen pullotusta kuumennettava ja siihen on lisättävä ohjeen mukaan säilöntäainetta sekä sokeria maun mukaan.
Höyrymehun voi myös pakastaa. Silloin voi säilöntäaineen jättää pois. Säilöä voi vaikka maitopurkkeihin ja pakastaa – halavalla. Pakastepullotkin ovat taloudellisia, koska ne säilyvät käytössä vuosikausia.
Perinteinen mehumaija on pidettävä puhtaana. On hyvä myös muistaa, ett se on vaarallinen käyttää – voi saada pahojakin palovammoja, jos ei hallitse hommaa. Itse keitin mehut aina yöllä lasten ollessa pieniä. Vahingot näin välttäen.
Alumiinisia mehumaijoja kritisoidaan myrkkyjen liukenemisella, mutta siinä lienee turhaa hysteriaa mukana. Yhden mehumaijan keittoaika on noin tunti, ei siinä ajassa myrkkyjä ehdi irrota. Mehumaijani on jo nelikymppinen, vain letku on tarvinnut aika-ajoin uusia.
Hyvä ja verraten helppo ”päiväsaalis” ikäihmiselle on mielestäni 2 x 10 litran sanko marjoja reissulta. Marjareissulla ja niiden mehuksi jalostamisessa kuluu mukavasti pari päivää. Voihan marjat kunnon salliessa poimia myyntinkin, mutta halavalla menevät vaivaan nähden.
Metsässä liikkuessani minulla on tapana lausua runo ”Metsänpoika tahdon olla” tai laulella tai puhella itsekseni – jos sattuisi karhu tai vaikkapa kiimainen hirvi olemaan lähistöllä. Sudesta ihmiselle ei ole vaaraa.
Pahimpia vaaran aiheuttajia ovat harvennushakkuiden metsään sikin sokin kaadetut pienpuut ja suhteettoman pitkät kannot. Vanhoja syväaurauksen monttuja on varottava vieläkin.
Ruukki