Kovin olivat ohuita nurmirehun palteet kesäkuussa. Kuivuus verotti satoa melko lailla: Jossain osissa jokilaaksoa on saatu vain puolet tavanomaisesta, toisin paikoin taas rehua tuli noin kolmasosan verran tavanomaista vähemmän.
– Nurmet kärsi kuivuudesta ja paikka paikoin kylmyyskin vioitti. Kun nurmi kylmävioitusta ottaa, ei se kasva ja silloin on parempi pätkästä poikki, toteaa ProAgrian kasvintuotannon asiantuntija Leila Laine.
Rehun korjuuseen päästiin reilusti aikaisemmin kuin viime vuonna ja niin sanotusti normaaleihin vuosiin verrattuna rehu oli tallessa noin viikon etuajassa. Usein kiivain rehuntekoaika osuu juhannusviikolle, nyt pelloilla juhannuksen alla jo levitettiin apulantaa.
– Oli pakkorako alkaa tehdä rehua, sillä lämpösummaa oli jo niin paljon että timotei alkoi tulla tähkälle, Laine kertoo.
Juhannussade teki terää, mutta maa on niin kuivaa, ettei yksi 20 millimetrin sade anna kuin ensiapua. Vesivajeen täyttämiseksi sadetta saisi tulla vielä toiset 20-40 milliä.
Säilörehun ensimmäinen sato on yleensä runsain ja laadultaan paras pääsato. Koska se jäi pieneksi, monet viljelijät miettivät nyt tekevätkö viljoistaan osan kokoviljasäilörehuksi.
– Toivottavasti toisesta sadosta tulee parempi. Kasvu on lähtenyt käyntiin ja timoteilla on taipumus pensoa ja se tihenee toiseen satoon. Toivottavasti saadaan runsas sato, mutta kun ei ole kristallipalloa. Kaikki riippuu säästä, Laine toteaa.
Moni viljelijä suunnittelee myös kolmannen rehusadon korjaamista. Syyskesä näyttää, miten se onnistuu. Mikäli rehua ei tule tarpeeksi talvea varten, on karjatilallinen vaikean paikan edessä.
– Ostorehu tuo tiloille lisää kustannuksia. Tiloilla on tiukkaa, ei olisi tarvinnut tällaista vuotta, Laine huokaa.
Pitkä kuiva jakso on tuottanut haittaa myös viljoille. Tilanne näyttää Laineen mukaan pahalta.
– Kuivuus on rajoittanut kasvua sen verran paljon, että satotaso jää pienemmäksi kuin tavallisesti, hän arvioi.
Jo toukotöissä moni viljelijä Laineen mukaan joutui pelaamaan viljelytekniikoiden kanssa ja kylvi siemenen tavallista syvemmälle. Silloin orastuminen on ollut hieman hitaampaa, mutta kosteutta riittänyt kauemmin.
Kuivuudesta kärsiviä lohkoja Laine on nähnyt paikka paikoin. Parhaiten ovat pärjänneet aikaisin kylvetyt viljat, jotka ehtivät orastua ja vahvistua ennen kitukuivuutta.
– Luomupuolella on jouduttu kylvämään toiseen kertaan, tietää Laine.
Vainion reunalla käynyt Laine on huomannut, että viljat ovat ovat kasvattaneet tosi isot juuret.
– Ne on itse paikanneet jollain tavalla kuivuutta, hän sanoo.
