Sandra Tokola 60 vuotta: Oma paikka löy­tyi­kin Suo­mes­ta

Syksyllä syntynyt Sandra Tokola nauttii syksystä, syyspuuhista ja hehkuvista väreistä.

Kuva: Kirsi Junttila

Marraskuussa 40 vuotta sitten nuori amerikkalaistyttö astui Suomen kamaralle ja ajatteli tulleensa lintukotoon.

– Minulle tuli tunne, että Suomi on ihana maa, Sandra Tokola muistelee.

Tyttö oli tavallaan paluumuuttaja, sillä hänen isoisovanhempansa olivat 1800-luvulla lähteneet Suomesta siirtolaisiksi USA:an. Entinen kotimaa oli siirtolaisille rakas ja suomi säilyi kotikielenä vielä neljännessäkin polvessa.

– Meillä puhuttiin sitä vanhaa suomea, joten kieltä piti opetella kun tulin.

Kotona seurattiin tarkkaan, mitä Suomeen kuuluu. Suomesta puhuttiin paljon ja seinillä oli kuvia Suomesta. Sen vuoksi kaukainen pieni maa tuntui tutulta ja parikymppinen tyttö uskalsi lähteä sinne lapsia hoitamaan.

Välillä hän kävi kotona USA:ssa, mutta palasi Suomeen töihin ja tapasi sillä reissulla revonlahtisen Erkki Tokolan. Se oli menoa. Pariskunta vihittiin 1978.

Päätös avioitua suomalaisen kanssa ei ollut ihan helppo, sillä se tarkoitti asettumista kauas omista läheisistä. Koti-ikävä vaivasi.

– Alkuvuodet olivat vaikeita. Ikävöin sukulaisia, jotka olivat Amerikassa.

Maa on muuttunut

Vuosikymmenten aikana Suomi on Tokolan mielestä muuttunut. Maa ei ole enää se turvallinen pesä, johon hän nuorena tyttönä saapui.

– Tunne, että Suomi olisi hyvin turvallinen paikka, on häipynyt. Tilalle on tullut turvattomuutta, hän suree.

Huono muutos on myös se, että opettajien ja järjestysvallan auktoriteetti on murentunut. Niiltä on viety valtaa niin paljon, etteivät ne voi toimia kuten hyvä olisi. Myös rahan mahti on Suomessa kasvanut Tokolan mielestä aivan liian suureksi.

Muutenkin Suomi on muuttunut. Maa on Tokolan huomioiden mukaan nykyisin erittäin kansainvälinen ja eri kieliä kuulee puhuttavat pienemmilläkin paikkakunnilla.

Moottoripyörä vie

Maalaistalon emännän ja ison perheen äidin elämä on ollut välillä kiireistä, mutta aina jostain raosta on löytynyt aikaa harrastuksille. Lasten kanssa on tutkittu lumeen painuneita eläinten jälkiä, marjastettu ja retkeilty luonnossa koko perheellä.

Ulos metsään ja veden ääreen vetää luonnon rauha ja raikkaus. Luonnossa on helpompi hengittää ja sillä on parantavaa voimaa, on Tokola kokenut. Lähellä sydäntä on myös klassinen musiikki. Yksi tämän hetken suosikkisäveltäjistä on Pachelbel. Pariskunnan yhteinen rakas harrastus on moottoripyöräily.

– Se on aivan huikeaa. Maisema avautuu ihan eri tavalla. Meillä ei ole puhelimia kypärässä, joten matkan aikana saa olla ihan omissa ajatuksissa.

Onnellinen revonlahtinen

Koskaan Tokola ei ole katunut Suomeen muuttamistaan eikä tänne jäämistään.

– Kaiken kaikkiaan olen onnellinen elämästä Suomessa, hän painottaa.

Lämmintä onnellisuuden tunnetta nainen kokee, kun näkee lasten asioiden olevan kunnossa. Iloa tuovat myös kauniit syyspäivät, kaunis musiikki sekä läheisten kanssa vietetty laatuaika. Erityisen hyvää aikaa ovat kahdenkeskiset lomat Erkin kanssa.

– Ja hetket, jolloin tuulivoimalat ei pyöri, ikävistä oireista kärsivä Tokola huomauttaa.

Suuri haave on vielä joskus kokoontua yhteen omien sisarusten kanssa. Heitä on 11, ja he kaikki ovat Atlantin tuolla puolen.