Hirsitalon remontointi ja rakentaminen on intohimolaji. Tämä käy varsin nopeasti selväksi, kun juttelee luohulaispariskunnan Maija ja Juho Junnilan kanssa. Junnilat asuttavat vajaan kuukauden ikäisen esikoisen kanssa Juhon vanhaa mummolaa, jonka pihapiiristä löytyy päärakennuksen lisäksi monta muutakin rakennusta. Niin monta, että kysyttäessä niiden omistaja joutuu itsekin miettimään kaksikin kertaa ennen kuin vastaa. Mökkiä mökin vieressä ja jokainen vähintään 100 vuotta vanha.
Nykyinen päärakennus, Junniloiden koti on rakennettu vuonna 1913. Pariskunta osti tilan itselleen kesällä 2015 ja peruskorjaus alkoi seuraavan vuoden vaihteessa. Purkutöiden ja peruskorjauksen jälkeen talo oli muuttovalmis itsenäisyyspäivänä 2016.
Kaikkea tuota ennen ja tuona aikana täytyi ahmia hirveä määrä tietoa kuinka vanhaa peruskorjataan niin, että talo on terve ja pystyssä vielä muutaman sata vuotta. Ja siinä sivussa muuttui suunnitelma nyt rakenteilla olevan pihasaunan materiaalista. Jos päärakennus on kestänyt helposti vuosisadan, myös saunan pitää seistä vähintään sama aika – mielellään paljon kauemminkin.
– Alunperin sauna piti syntyä kappaletavarasta, mutta tätä rakennusta meille valkeni, että sauna pitää tehdä samalla tekniikalla. Jos talo on kestänyt ja pysynyt suorassa toista sataa vuotta, myös saunan pitää kestää, Juho Junnila kertoo.
Junnila alkoi kulkea suvun metsäpalstoilla ja merkata mäntyjä, joista saunan runko nousisi myöhemmin. 7,5 metristä, vuosi sitten tammikuussa kaadettua hirttä kuivatettiin kesän yli Junnilan pihapiirissä ja veistämään päästiin viime lokakuussa.
– Itsehän en osannut veistää ja mestari piti löytää muualta. Sitten olin Raahessa puukaupoilla ja sain kaupanteon yhteydessä tietää, että Luohualta lähtöisin oleva Erno Kallio osaa hommat, Juho Junnila valottaa.
Saunamökin erikoisuus on lukkonurkka, jonka ansiosta hirret pysyvät vaaterissa tasan niin kauan kuin ne kestävät. Puu ei liiku sivusuuntaan rikkoitumatta, eli Junnila voi antaa itse itselleen tekemästä työstä vuosisatojen takuun.
– Lukkonurkkaa emme olleet kumpikaan tehneet. Kysyin Ernolta, että mahtaako sellainen onnistua. Hän otti parrun ja moottorisahan, kokeili ja osasi, antaa Junnila tunnustusta.
Saunan hirsirunko lepää isojen arkkukivien päällä. Kivet ovat peräisin vanhasta sillasta ja nekin on halkaistu omalla pihamalla poralla ja kiilalla. Junnila porasi kiveen reiät noin 20 sentin välein. Jokaiseen reikään laitettiin kiila, jota lyötiin kärsivällisesti lyönti per reikä -menetelmällä, kunnes kivi antoi myöten.
– Jos löi samaan kiilaan kaksi kertaa peräkkäin, jännite kasvoi liian suureksi ja kivi halkesi vinoon. Myönnettävä on, että makkeliakin syntyi, Junnila myhäilee.
Saunamökin runko on nyt valmis ja seuraavaksi hirret saavat päällensä katon. Ensimmäisiin löylyihin on vielä sen verran aikaa, ettei saunamakkaroita kannata vielä kaupasta kotiin kantaa.
– Runko painuu ainakin kolme vuotta, eli ei tämä kiireisen ihmisen hommaa ole. Ihan kolmea vuotta ei tarvise odottaa, mutta malttia pitää olla. Muutaman millin se voi elää, mutta suorassa se pysyy, Junnila naurahtaa.
Vanhan remointoinnista kerrotaan yleensä legendoja, että kaikki on vaikeaa, melkeinpä mahdotonta ja poskettoman kallista. Myös Junnilat ovat kokeneet projekteissaan yllätyksiä, mutta käytännössä vain positiivisia sellaisia.
– Hauskaa tämä on ollut. Hymy hyytyi hetkeksi silloin, kun saunan hirsiä veisti pihamaalla vesisateessa joulukuussa, Junnila heittää.