Nyt se saattaa toteutua – se arvaamaton riski, johon Siikalatvan kehitys- ja tekninen johtaja Aimo Lehmikangas todennäköisesti viittasi kirjoituksessaan, joka julkaistiin Siikajokilaaksossa liki päivälleen vuosi sitten marraskuussa.
Tekstissään Aimo avasi sosiaali- ja terveyspalveluitten jo tuolloin kiivaasti käynnissä ollutta ulkoistamishanketta, kertoen hyvinkin perusteellisesti, mitä palveluntuottajaksi valitulta Mehiläiseltä on vaadittu ja mitä lupauksia se on kunnalle antanut.
Tuossa tekstissään Aimo totesi, että: On todettava, että tällaisessa laaja-alaisessa toiminnassa on aina olemassa arvaamattomia riskejä. Nytkin epäillään, että ulkoistuksesta tulee lisäkuluja. Se tilanne pyritään ehkäisemään määrittelemällä sopimuksessa tapaukset, jolloin hintaa voidaan tarkistaa. Ruokahuollon osalta hän toi esille, että myös ruokahuollon toteuttamistapa ratkaistaan ennen sopimuksen allekirjoittamista.
Pari viikkoa sitten saimme tietää, että Mehiläinen aikoo muuttaa siikalatvasten ruokapalvelua radikaalisti totuttuun verrattuna. Mehiläinen vähentää ruokien vientikäyntejä palvelun piirissä olevien iäkkäiden kotiin.
Jatkossa ruoka-annokset viedään heille vain kaksi kertaa viikossa. Kerralla iso satsi evästä pakataan suojakaasulla kyllästettyihin annosrasioihin ja sen jälkeen niiden syönti on asiakkaan omalla vastuulla.
Nykyteknologialla ei varmasti ole epäilystä siitä, etteikö ruoka olisi noinkin vietynä hyvää syötäväksi. Mutta. On silti monta muttaa, jotka herättävät hämmennystä ja jopa suuttumusta.
Nuo mutat avautuvat osuvasti tuoreimma lehtemme tekstiviesti-mielipiteestä. Viestin lähettäjä, ilmeisesti jonkun kotipalveluasiakkaan omainen, kysyy muun muassa, eikö kotiin tuodun ruoan yksi tavoite ole ruokailun säännöllisyys, terveellisen ja lämpimän ruoan lisäksi? Miten huonokuntoiset vanhukset ynnä muut pystyvät tai muistavat lämmittää ruoan? Miten ruokailun epäsäännöllisyys vaikuttaa kuntoon?
Kirjoittaja pohtii myös, haluaako kukaan enää edes ostaa ruokaa ruokapalvelulta – eikö tuo pian tulisi edullisemmaksi ja muutenkin järkevämmäksi ostaa päivittäiset annokset kaupan valmisruokatiskiltä.
Myös tieto siitä, että Mehiläinen ei automaattisesti ostakaan ruokapalvelua kunnalta, sen tätä varten perustamalta ruokapalveluyhtiöltä, herättää pelkoa. Mitä jos kaikki ruokahuollon työntekijät joudutaan irtisanomaan, jos ruokaa alkaakin toimittamaan Siikalatvalla jokin muu yritys?
Se pelko on aiheellinen, mutta toisaalta ei kannata ennalta panikoida. Mehiläisen järjestämään ruokapalveluitten kilpailutukseen on tiettävästi ottanut osaa viisi yritystä. Vielä tämän viikon aikana meidän pitäisi saada tietää, kuka noista tarjoajista on Mehiläisen valitsema kumppani.
Se voi edelleen olla myös kunta. Se on hyvä muistaa.
Vuosi sitten lausuttu uhka arvaamattomista riskeistä ei uhkaa nyt toteutua kunnan menetykseksi euroina, vaan palvelun laatuna ja pahimmillaan myös työpaikkoina. Kuten on jo lehdessäkin aiemmin todettu, jälkiviisaasti voi todeta, että jo alkuperäiseen sote-palveluiden ulkoistamiskilpailutukseen olisi pitänyt kirjata, että ruokahuollon tuottaa jatkossa Siikalatvan kunnan yhtiö.
Toivoa silti vielä on.