Veljemme Seppo, synnyit tihkusateisena syyskuun lopun päivänä vuonna 1948 Varpaisjärven Jumisenkylässä Tihmonlammin pientilalla. Olit tuulen poika. Kerroit kuinka sinulla oli tapana pikkupoikana juosta vastatuuleen kädet levällään, jotta voisit paremmin tuntea tuulen syleilyn kehollasi.
Olit myös isovanhempien – erityisesti ukin poika. Enemmän kuin lumoutuneena kuuntelit ukin tarinoita jättiläisestä, joka oli heittänyt ison kiven Tihmonlammin pihalle tai menninkäisistä, jotka asustivat naavapartoineen lähimetsissä. Olit myös innokas metsätyömies.
Ukki teki sinulle pienen sahan ja kirveen, joilla jykersit innolla matalaksi läheisiä rantapusikoita. Ukin kehut kylläkin laimenivat, kun innostuksissasi sahasit poikki siskosi Irman sukset sekä pankkoreen jalaksen.
Hyvin usein heräsit Tihmonlammin pirtissä rukin surinaan tai separaattorin lauluun. Kesäisin pirtin pöydällä tuoksuivat tuomenkukat tai kielot.
Kesällä 1952 perheemme muutti Savosta Lamujoelle kylmälle tilalle. Et olisi halunnut muuttaa, koska Savoon jäivät ukki ja mummo,serkut, tädit ja enot, kälyt ja langot ja monet muut. Myöskin pieni kirveesi ja sahasi jäivät sinne ikävöimään sinua.
Mutta pikkuhiljaa elämä alkoi asettua ja huomasit, että kylmällä tilallakin tapahtui ja oli monia mielenkiintoisia asioita. Seurasit mielenkiinnolla talon rakentamista.
Muistelit usein myöhemmin, miten isämme vähän väliä pähkäili, että mistähän saisi simenttiä (sementtiä) tai nauloja. Tuolloinhan lähes kaikista rakennustarvikkeista oli puutetta. Kuitenkin syksyllä talo oli muuttokunnossa ja niin ollen Lamujoen linnut olivat saaneet pesänsä valmiiksi, kuten aikanaan Siikajokilaaksossa ansiokkaasti kirjoitit.
Pikkuhiljaa koitti sinullekin aika mennä kouluun. Aloitit kansakoulun Lamulla, mutta erinäisten vaiheitten jälkeen pääsit jatkamaan koulua paljon lähempänä sijaitsevassa Lamujoen koulussa. Kansakoulusta jatkoit Pyhännälle kansalaiskouluun. Ammattiin kouluttauduit Merikosken kauppakoulussa valmistuen merkantiksi. Kuuluit ns. suuriin ikäluokkiin ja niin ollen työllistyminen 1960-luvulla oli hankalaa.
Niinpä etelän suuret siirtotyömaat tulivat sinullekin tutuiksi. Sinäkin monien muitten joukossa kannoit patjasi parakkiin ja koetit pärjätä. Eipä tuolloin siirtotyömaitten työntekijällä paljoa ihmisarvoa ollut. Pääsit kuitenkin myöhemmin Lamujoen Osuuskauppaan Pulkkilaan varastomieheksi. Pisimmän työuran teit kuitenkin Pulkkilan verotoimistossa lopulta vanhempana verovalmistelijana.
Jo pienestä pitäen kalastus oli sinulle rakas harrastus ja Lamujoki tarjosi siihen oivan mahdollisuuden. Monet olivat ne harjukset, hauet, ahvenet , säynävät ja monet muut kalat, jotka onkimalla tai virvelillä elämäsi aikana sait. Erityisellä lämmöllä muistelit ns. suurta onkimisreissua, jonka teit Vaarasmaan Keijon kanssa. Reissu alkoi Lapinkoskesta päättyen kotimme, Kuuselan rantaan. Ja saalista tuolta väliltä todella tuli – erityisesti harjuksia.
Eurooppakin autoillen tuli sinulle tutuksi, kun 1970-luvulla teit ystäviesi kera kiertomatkan aina Etelä-Eurooppaa myöten ja mm. Venetsia teki sinuun suuren vaikutuksen. Se oli sitä aikaa, jolloin sinut tunnettiin ystävien keskuudessa nimellä Hootsi. Mutta harrastuksistasi rakkain oli kuitenkin lukeminen. Laaja oli lukemisesi kirjo, mutta kuitenkin ehdoton suosikkikirjailijasi oli Pentti Haanpää, jonka tuotannon luit elämäsi aikana useampaan kertaan läpi. Lukemisen myötä mukaan tuli myös kirjoittaminen. Monet olivat ne kirjoituksesi, jotka julkaistiin erityisesti Siikajokilaaksossa. Yleensä kirjoituksesi ihastuttivat lukijoita, mutta silloin tällöin varsinkin mielipidekirjoituksesi myöskin vihastuttivat ihmisiä. Ehkäpä mielipidekirjoittajanakin olit toisinaan vastatuulen poika.
Parhaiten kirjoittajan lahjasi kuitenkin tulivat esille kirjoituksissa, jotka sisältävät tarinoita sukumme vaiheista. Noita tarinoita löytyy mm. aivan erinomaisessa Mirja Iinatin toimittamassa ja osin kirjoittamassa Lamujoki-Ojalankylä kyläkirjassa.
Elämääsi varjostivat monet sairaudet jo pienestä pitäen. Monet olivat ne leikkaukset , jotka jouduit käymään läpi. Kuitenkin aina jotenkin pääsit jatkamaan elämääsi ja elämänhalusi oli hyvin voimakas. Mutta ihmisen kestokyky on kuitenkin rajallinen ja lopulta voimasi ehtyivät tuulisena alkusyksyn iltana ja sinun oli aika lähteä.
Veljemme Seppo, tuulen poika, levitä kätesi ja anna voimakkaan myötätuulen viedä sinut sinne Savoon Tihmonlammin kallioille ja metsiin jättiläisen ja menninkäisten luokse. Siellä sinun on hyvä olla.
Erkki Riekkinen