Minunkin nimi pohjautuu apostolin nimeen. Pekka tulee alun perin sanasta Pietari. Yhdellä meidän pojista Pietari onkin toisena nimenä.
Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietari ja Paavali päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Perimätiedon mukaan heidät surmattiin Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi.
Nykyisen kirkkovuosikierron mukaisesti tänä sunnuntaina (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä muutoinkin. Kristus on katsonut meidätkin arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta kuuliaisuudesta ja elämästä Kristuksessa.
Päivän evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ”ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa”. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä. Nämä opetuslapset eli apostolit olivat nimeltään seuraavia: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinän pojat - sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.
Apostolien voima ei ollut lähtöisin heistä itsestään, vaan Pyhästä Hengestä. Edelleen saarnataan samaa Kristuksen evankeliumia kaikkialle maailmaan. Synteihinsä hukkuneet saavat kuulla armon sanan: Poikani, tyttäreni, ole hyvässä turvassa: Sinun syntisi annetaan Sinulle anteeksi. Jeesus on luvannut omilleen: joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut. Johanneksen kirjeessä Jeesus lupaa: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Ei tarvitse siis jäädä piehtaroimaan omaan huonouteen, vaan saa rohkeasti katsoa uskon alkajaan ja päättäjään, Herraan Jeesukseen. Korvin kuultavassa (tai viittomakielellä vastaanotetussa) evankeliumissa ihminen saa tallettaa sydämeensä armon ja armahduksen ihanat sanat. Silloin elämä näyttäytyy Jumalan lahjana; toisaalta se näyttäytyy vain välivaiheena matkalla kohti vielä parempaa, taivaan kotia.
Pekka Tuomikoski
Siikajoen kappalainen
