Oletko nähnyt ihmisten nauttivan kirkon alttarille polvistuneena leipää ja viiniä? Milloin itse kävit viimeksi ehtoollisella? Miksihän ehtoollista nautitaan?
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Reformaattorimme Mikael Agricola mainitsi näiden välissä vielä ripinkin, mutta ”aineettomana sakramenttina” ja laajemminkin luterilaisen kirkon käytänteiden myötä sakramenttien määräksi vakiintui kaksi. Näin on ollut jo vuosisatojen ajan.
Kaste liittyy uskonkilvoituksen alkupäähän, kun taas ”alttarin sakramentti” eli ehtoollinen liittyy uskonelämän hoitamiseen. Jeesus kehotti nauttimaan ehtoollista usein. Sen hän asetti omaksi muistoateriakseen, uskon vahvistukseksi. Ehtoollinen myös julistaa Herran kuoleman sanomaa.
Luterilaisen ehtoolliskäsityksen mukaan ehtoollisleivässä nautimme todella Kristuksen ruumiin ja ehtoollisviinissä hänen verensä. Miksi näin? Siihen löytyy raamatunkohtia sekä evankeliumeista että Paavalin kirjeistä. Pohjimmiltaan ehtoollinen on kuitenkin uskolla avautuva salaisuus, jota ei olekaan tarkoitus kokonaan ”selittää tyhjäksi”. Yritetään kuitenkin selventää asiaa Raamatun pohjalta.
Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus asetti ehtoollisen. Sen hän teki nautittuaan yhteistä ateriaa opetuslasten kanssa ja kerrottuaan tulevasta kavaltajastaan. Näin teksti kertoo:
”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.”
Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki.
Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” (Matt. 26:26-29).
Jeesus siis liitti ehtoollisen hänen kuolemansa muistamiseen. Siinä olikin suurista asioista kysymys, sillä Jeesus vuodatti viattoman verensä meidän syntiemme sovittamiseksi. Paavali ylistää Efesolaiskirjeen alussa Jumalan pelastussuunnitelmaa:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.
Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina.
Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.
Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!
Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä.” (Ef. 1, luvun alkupuoli).
Ymmärrämme siis, että maailman Vapahtajan - Jeesuksen Kristuksen - tuli kärsiä puolestamme. Miksi? Jotta saisimme omat syntimme anteeksi uskomalla Häneen, uhrin antajaan.
Tänäkin paastonaikana saamme muistaa Jeesuken kuolemaa. Se on niin suuri tapahtuma, että sen muistamiseksi Herra itse asetti ehtoollisen. Paavali sanoo ehtoollisen vietosta: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.” (1. Kor.11:26).
Ehtoollisenvietto itsessään julistaa jo kaikille ihmisille Herran kuolemaa. Lisäksi usko vahvistuu ehtoollisesta. Paastonaikana ja pääsiäisaikana järjestetään monia ehtoollisjumalanpalveluksia alueidemme kirkoissa. Rohkaistu tulemaan kuulolle ja pyhän sakramentin äärelle!
Pekka Tuomikoski, kappalainen, Raahen seurakunta
pekka.tuomikoski@evl.fi