Seu­ra­kun­nas­ta: En­ke­lei­tä

Syksyn kääntyessä talveksi ja katseen siirtyessä kohti joulua, on enkeleiden määrä lisääntynyt selkeästi.

Esimerkiksi askarteluissa, koristeissa, kuvaelmissa, mainoksissa ja ikkunoissa. Joulukorteista nyt puhumattakaan. Joulunaikaan enkelit liittyvätkin kiinteästi. Kaiken suojelun ja varjelun lisäksi on viestiä vietäväksi Raamatun jouluajan tapahtumissa useampaan kertaan.

Myös Raamatun tekstit antavat nyt tilaa noille Herran enkeleille, sanansaattajille. Jo 9 kuukautta sitten, Herran enkeli aloitti jouluvalmistelut kertomalla Marialle, että hän tulee synnyttämään pojan, Vapahtajan. Jotta Vanhan Testamentin Profeettojen ennustukset kävisivät toteen, tarvittiin enkeliä myös vakuuttamaan Joosef omasta osuudestaan. Tulevan, neljännen adventin evankeliumissa Matt 1:18-25, kerrotaan Herran enkelin vierailusta Joosefin nukkuessa. Enkeli rohkaisi Joosefia unessa pysymään Marian rinnalla, koska lapsi jota hän odotti, oli siinnyt Pyhästä Hengestä. Näin Joosef teki. Otti Marian tykönsä, vaimoksensa ja huolehti hänestä.

Enkeleiden suojellessa ja varjellessa vaelsivat Maria ja Joosef myös kohti Betlehemiä. Tuon pitkän taipaleen aikana Jumalan suojelus oli varmasti tarpeen. Noin 100 kilometrin matka kuivassa vuoristossa antoi haasteensa tulevalle perheelle pelkän aasin kera. Herran ohjauksessa he kuitenkin pääsivät perille, ja löysivät tallinkin, minne päänsä kallistaa. Kuten Profeetat jo ennustivat.

Enkeleillä ja enkelillä oli tärkeä osa myös tämän joulunajan lastenkirkoissa. Lasten kanssa matkasimme pitkän matkan Betlehemiin. Vaarojakin nähtiin, mutta enkeli suojeli ja matkalaiset pääsivät perille. Evankeliumin ja lyhyen saarnan jälkeen Paula-pappi kysyi pieniltä kuulijoilta (ja isommiltakin) haluaisiko joku heistä toimia täällä maan päällä Taivaan Isän apulaisena? Pikku enkelinä, joka suojelee ja varjelee toisia, on auttamassa tarvittaessa eikä jätä toisia yksin? Toimii siis Taivaan Isän käsinä ja jalkoina.

Innokkaita käsiä nousi reippaaseen tahtiin ja työntekijät jakoivat kultaisia sädekehiä merkiksi tehtävän vastaan ottamisesta.

Kuinka onnellisia pienokaisia! Silmät sädehtivät kilpaa kultaköynnösten kanssa riemusta! Vilpitöntä iloa ja halua toimia oikein, Jumalan haluamalla tavalla toisia ihmisiä kohtaan. Ilman pienintäkään ajatusta siitä, että ”mitä minä tästä hyödyn”. Rakkautta, jota Jumala tuntee meitä kaikkia kohtaa. Rakkautta, jonka saamme tuntea seimeen syntyvän Vapahtajan kautta, tänä joulunakin. Niin paljon Jumala rakastaa maailmaa!

”Herra, anna meille tänä jouluna puhdas sydän ja auttavainen mieli. Anna meidän noiden lasten lailla olla lähimmäisiä toisillemme. Anna sinun hyvyytesi välittyä meidän ja joulun valojen kautta kaikkialle maailmaan. Aamen”

Nuorisotyön-ohjaaja, Siikalatvan seurakunta