”Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.” Ote Luukkaan evankeliumin 15. luvusta, tuhlaajapoikavertauksesta.
Oletko ollut itse mukana etsimässä kadonnutta ihmistä? Vai oletko kuullut tapauksen, jossa etsinnät on järjestetty, mutta olet itse seurannut tilanteen edistymistä lehdestä tai internetistä?
Kun ihminen on hukassa, on joka tapauksessa tosi kysymyksessä. Olipa sitten kyseessä pieni lapsi – tai vaikkapa muistisairas vanhus. Tai nuori, itseään ”etsivä” ihminen. Huoli on aitoa, olipa kyseessä nuorempi tai vanhempi ihminen. Ihmishenki on niin arvokas, jokainen meistä.
Kirkkomme evankeliumikirjassa todetaan ensi sunnuntain evankeliumista: ”Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.” Aiheena on tuttu tuhlaajapoikavertaus Jeesuksen kertomana.
Tuhlaajapoika oli moraalisesti arveluttava henkilö. Hänen elämäntyylinsä herätti paljon paheksuntaa ja arvostelua.
Isoveli oli yksi niistä henkilöistä, joiden mielestä ”mokoma ei olisi ansainnut omia juhlia”. Hän ei nähnyt haavoittuneen ja seinään törmänneen ihmisen sielua. Sen näki vain pojan isä. Hänen sydämensä oli paikoillaan ja rakkautensa ehtymätön.
Isä riensi jo kaukaa vastaan rakasta poikaansa ja sulki hänet syliinsä. Poika tunsi tilansa. Hän ei yrittänytkään kaunistella omaa statustaan. Riittääkö meillä tällaista rakkautta?
Isä kuitenkin armahti. Hän sulki syliinsä ja järjesti suuret juhlat. Kadonnut oli löytynyt!
Oletko Sinä kokenut itsesi kadonneeksi? Keneltä mahdollisesti olet hukassa?
Jumalan armovaltakunnassa iloitaan jopa yhdestä ainoasta, joka synteihinsä kadonneena, elämänsä hukanneena tulee kyselemään, vieläkö Jumalan armo kuuluu tällaiselle. Jos mahdollista, taivaan Isä rientää jo edeltä käsin Sinua vastaan ja sulkee Sinut syliinsä.
Sinä olet Jumalalle arvokas! Rohkaistu uskomaan hyvää hänen lupauksistaan. Usko syntisi anteeksi ja seuraa iankaikkisen Kutsujan kehotusta käydä suureen ilojuhlaan.
Pekka Tuomikoski
Kappalainen
Raahen seurakunta
