Tarina kertoo taakankantajasta: Kaksi pientä tyttöä kohtasi eräänä iltana vanhan naisen, joka kantoi säkkiä selässään ja hänellä oli vielä pieniä paketteja käsissään. Hän näytti kovin väsyneeltä ja molemmat lapset pysähtyivät hänen mennessään hitaasti heidän ohitseen. Vanhempi tyttö sanoi: ”Emme voi auttaa. Tuollainen säkki on liian raskas meille”. Ja hän juoksi kotiinsa syömään.
Toinen lapsi katsoi naisen jälkeen, kuinka tämä ponnisteli saadakseen säkin pysymään suorassa, mutta hänellä ei ollut vapaata kättä. Silloin pieni tyttö juoksi hänen tykönsä ja sanoi: ”Anna minulle nuo pienet paketit! Ne minä jaksan kantaa sinulle kotiin.” Vanha nainen hymyili kiitollisen siitä, että häntä autettiin ja nyt hänellä oli enää vain säkki kannettavana. Niin lapsi kulki hänen kanssaan naisen kodin ovelle saakka ja juoksi sitten iloisena omaan kotiinsa. Hän oli saanut auttaa.
Taakkojen kantaja pääsi kotiin saakka, koska hänellä oli apuna tyttönen. Sellaista toisten taakkojen kantaminen voisi käytännössä olla. Auttaa ystävää pääsemään kotiin. Meillä on mukana kaikenlaisia taakkoja. Jotkut taakat kulkevat mukana, vaikkei olisi aivan välttämätöntä. Kun kuormaa on kannettavana paljon, tulevat ensimmäiset oireet selkään. Näin näyttää käyvän, vaikka kuormat ja taakat olisivat näkymättömiä. Jos kantaa pitkään liian suurta taakkaa, ihminen uupuu sen alle.
Ensi pyhän piispanmessun epistolassa kuulemme: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” Gal.6:2.
Työn ja murheen uuvuttamat lähimmäisemme tarvitsevat näitä ihmisiä, jotka voivat kantaa edes jotakin. Aikamme vaatimukset koettelevat monia työelämässä. Jopa nuoret uupuvat. Tukena ja kuuntelijana oleminen silloin, kun sitä tarvitaan, näyttää olevan kuin pienten pakettien kantamista. Hyvin on totta sekin epistolan sana: Jokaisen on kannettava oma kuormansa. Niinhän vanha vaimo teki. Hän kantoi isot kantamuksensa kotiin saakka, mutta matkatekoa helpotti apu.
KOTI OVELLA on lähetysjuhlien otsikko. Kotien ovilla on liikettä. Uudet ihmiset ovat tulleet luoksemme. Tämän päivän lähetystyö alkaa kotiovelta ja jatkuu maailman ääriin saakka.
Kerran seisomme kaikki vuorollamme taivaan kodin ovella. Toivon, että ennen sitä ovea tutustuisimme ihmeelliseen taakkojen kantajaan. Häneen, josta profeetta ennusti: Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Jes.53:3-4.
Jeesus lupaa kantaa meidät ja meidän taakkamme. Hän on luvannut nostaa, kantaa ja viedä kotiin saakka. Matkaa, kohti iankaikkista päämäärää, saamme tehdä yhdessä.
Tavataan Piippolassa Oulun hiippakunnan lähetysjuhlilla!
Kirkkoherra
Siikalatvan seurakunta