Huomaan kuinka näin loppuvuonna ajatukseni kääntyvät menneeseen. Mieleeni tulee kulunut vuosi ja sen tapahtumat. Tänäkin vuonna, me seurakunnan työntekijät, olemme saaneet elää tiiviisti seurakuntalaisten arjessa. Olemme kulkeneet mukana elämän kriiseissä, sairauksissa, työttömyyden ja vähävaraisuuden äärellä sekä läheisten menettämisen aiheuttamissa raskaissa suruissa ja kaipauksessa.
Toisaalta olemme saaneet iloita uuden elämän ihmeistä, pienistä vauvoista, joita vanhemmat ovat tuoneet Pyhälle kasteelle. Häiden riemu, rakkaus ja onnellisuus sekä rippikoululaisten, lasten ja nuorten energisyys ovat tuoneet arjen keskelle elämänmyönteisyyttä ja onnea.
Olemme halunneet tuoda jokaisessa elämänvaiheessa esille Jumalan rakkautta. Sitä rakkautta joka ei vaadi, vaan jota Taivaan Isä osoittaa meitä kohtaan yksin suuresta armosta. Olemme muistuttaneet Taivaan Isän huolenpidosta ja siitä, kuinka hän kulkee kanssamme. Yhä uudelleen ja uudelleen olen saanut kokea, kuinka tuo viesti rohkaisee ja kannustaa ihmisiä.
”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen” (v.21:10)
Joulun sanoma sisältää niin suurta rakkautta, ettemme voi sitä järjellä ymmärtää. Isä lähetti ainoan poikansa, jotta me saisimme syntimme anteeksi. Tuo rakkaus tulee lähelle Kristuksen valtakunnan evankeliumissa: ” ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” (Matt.2:5)
Tuon rakkauden äärellä saamme hiljentyä joulun viettoon. Kiitos nousee Taivaan Isälle myös kuluneesta vuodesta, monista kauniista muistoista ja hetkistä. Saamme jättäytyä Hänen turvallisiin käsiin myös tulevana vuonna!
Toivotan omasta ja Siikalatvan seurakunnan puolesta kaikille rauhallista Joulua ja Taivaan Isän siunaamaa uutta vuotta!
Siikalatvan seurakunta
Vs. kirkkoherra