Viime sunnuntain jumalanpalvelusten teemana oli Kristityn vapaus. Usein aiheeseen liittyviä Raamatun kohtia selitettäessä sanotaan, että on olemassa kristityn vapaus, mutta... Näin ymmärrettynä vapaus muuttuu käytännössä vapaudeksi noudattaa tiettyä sääntökokoelmaa.
Martti Luther kirjoitti vuonna 1520 kirjan ”Kristityn vapaudesta”, jossa hän opettaa, että niin kauan kuin kristitty palvelee lähimmäistään rakkaudessa, hän on vapaa kaikista uskonnon säännöistä ja Raamatun käskyistäkin. Samaa opetti aikoinaan jo kirkkoisä Augustinus kirjoittaessaan”rakasta ja tee mitä haluat”.
Lutherin mukaan vapautta ei seuraa muuta kuin lähimmäisen palveleminen rakkaudessa. Tämä on ollut kaikkina aikoina kristinuskon kaikkein radikaalein ja vihatuin opetus. Mutta jos uskosta katoaa tämä evankelinen vapaus, uskosta katoaa välittömästi myös armo. Uskosta tulee silloin lakihenkistä suorittamista.
Jeesus, Paavali, Augustinus ja Luther tyytyivät laittamaan vapauden jatkeeksi ainoastaan kehotuksen rakastaa. Tämä oli toimiva ratkaisu niin kauan kuin kristityt olivat yhteiskunnan marginaalissa elävä vainottu vähemmistöryhmä. Tämän ratkaisun seurauksena kristityt ovat usein olleet puuttumatta yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen silloinkaan, kun se olisi ollut ehdottoman välttämätöntä.
Luterilaiset papit eivät puuttuneet natsien hirmutekoihin tai muuhunkaan vääryyteen eri aikoina. Siksi sanon omana mielipiteenäni, että profeettojen julistama oikeudenmukaisuuden vaatimus olisi asetettava rakkauden rinnalle, mutta rakkauden alapuolelle. Näin kristityn vapaus olisi oikeastaan nöyryyttä eli oikeaa suhteellisuuden tajua.
Todella tärkeitä asioita ovat oikeudenmukaisuus ja rakkaus, joista rakkaus on suurempi. Rakkaus määrittää myös sitä, mitä ja millainen Jumala on. Kun keskeiset asiat asetetaan kunniaan, vähäpätöisemmät asiat loksahtavat oikeille paikoilleen. On syytä huomata, että rakkaus ja oikeudenmukaisuus eivät nouse vain Raamatusta, vaan ennen muuta meidän luomisessa saamastamme ihmisyydestä. Siksi ne eivät oikeastaan ole vapautta rajoittavia vaatimuksia, vaan tienviittoja, jotka ohjaavat meidät olemaan sitä, mitä me pohjimmiltamme olemme. Kristuksessa vallitsee siksi täydellinen vapaus.
Siikalatvan seurakunnan pastori