Äitini opetti minulle periksiantamatonta elämänasennetta ollessani vielä pieni tyttö. Hän muistutti minua aina, että jos kaadun, pitää nousta ylös. Jos en jaksaisi nousta seisomaan, silloin täytyy kontata, jos ei pysty konttaamaan, sitten tulee ryömiä eteenpäin. Periksi ei saa koskaan antaa ja perille pitää päästä. Äitini sanat olivat tarkoitettu vertauskuvallisiksi. Ne korostivat periksi antamattoman elämänasenteen merkitystä vaikeuksien keskellä.
Äitini rakkaudella lausumat opetuksen sanat ovat säilyneet mielessäni tähän päivään asti. Ne ovat rohkaisseet ja kannustaneet minua silloin, kun elämässäni on ollut raskaita vaiheita. Tieni on ollut joskus kivikkoinen ja kapea. Olen astunut syvään kuoppaan ja kaatunut rähmälleni maahan. Se on haavoittanut minua ja tehnyt kipeää. En olisi yksin kyennyt nousemaan takaisin jaloilleni. Tarvitsin siihen toisten ihmisten apua ja hyväksyvää katsetta.
Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat”
Mikä viisaus tuohon Raamatun jakeeseen onkaan kätkettynä! Sanoissa on voimaa. Niillä voi vahingoittaa tai rohkaista toista ihmistä. Mikään materia tai lahjaesine ei voi korvata niitä toivon ja rohkaisun sanoja, joita meille on joku ihminen lausunut juuri oikealla hetkellä. Niitä ei halua myydä mistään hinnasta, eikä niiden arvoa voi mitata rahassa.
Rohkaisun sanat voivat antaa epätoivoiselle lähimmäiselle voiman kohottaa katseensa tulevaisuuden toivoon ja uusiin mahdollisuuksiin. Yksinäisyyttä ja hylkäämistä kokevalle ihmiselle lausutut rakkauden sanat kertovat hänelle, että hän on arvokas ja rakkauden arvoinen. Umpikujasta avautuva toivon näköala antaa voimaa nousta uuteen alkuun ja yrittämiseen.
Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus Kristus on Jumalan Sana. Hänen voitti ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kaikki pimeyden ja pahuuden voimat. Saamme katsoa lähimmäistämme hyväksyvällä katseella Kristuksen ristin läpi. Hänen voitostaan käsin meillä on mahdollisuus välittää armon ja rakkauden sanoja - kultaomenia hopeamaljassa- lähimmäistemme lohdutukseksi ja rohkaisuksi. Älkäämme jättäkö noita kullanarvoisia sanoja käyttämättä, vaan viljelkäämme niitä runsaasti arjen pienissä hetkissä ja kohtaamisissa. Juuri tänään on siihen oikea aika ja hetki.
Diakoni, Raahen seurakunta