Tätä kirjoittaessani takanani on 43 vaiherikasta vuotta perusopetuksen monimuotoisessa maailmassa. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa ja Siikajoessa noina vuosina, ja moni asia on muuttunut niin koko maailmassa kuin suomalaisessa yhteiskunnassa.
On kuitenkin asia, joka ei ole muuttunut ja se on huoli lapsista ja nuorista. Vaikka maailma ja yhteiskunta ovat kehittyneet aineellisesti monessa suhteessa parempaan, huoli lasten fyysisestä ja henkisestä turvallisuudesta on edelleen ajankohtainen.
Kuinkahan oppisimme ymmärtämään lasta oikein, näkemään hänen moniarvoisuutensa ja hyväksymään hänet ainutkertaisena ja omaleimaisena oman elämänsä rakentajana. Tietynlainen totuus on ajatuksessa, että meillä aikuisilla, niin koulumaailmassa kuin elämässä yleensä, on käsissämme, ei yhtään enempää eikä vähempää kuin lasten elämä ja tulevaisuus.
Koulukiusaamista ilmenee edelleen, kukaan ei voi sitä kiistää. Niin kauan kuin muistan, alkaen omasta kouluajastani ensimmäisellä luokalla, koulukiusaaminen on ollut esillä.
Menneiden vuosikymmenien aikana asia on säännöllisin väliajoin aaltoliikkeen tavoin noussut otsikoihin, mutta siitä huolimatta sitä ei ole kyetty kitkemään. Jeesuksen vuorisaarnassa on hyvä ohje meille kaikille, niin lapsille kuin aikuisille: ”Kaikki, minkä toivotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
Toisin sanoen, älä tee toiselle sitä, mitä et toivoisi itsellesi tehtävän.
Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa puhutaan usein ”lapsen edusta”, jolla edessä olevia ratkaisuja myös perustellaan. Siitä huolimatta hyvin usein on aiheellista kysyä, onko aidosti kyse lapsen edusta vai kenties jostain muusta.
Kumpi on pienen, vauvaikäisen lapsen kannalta parempi vaihtoehto: herätä aamulla itkien ja kesken uniensa, juoksutettavaksi kiireessä hoitopaikkaan vanhempien rientäessä töihinsä, vai herätä omassa sängyssä kaikessa rauhassa itsekseen jokellellen? Sitä voi miettiä.
Suomalaisen yhteiskunnan kivijalka on kristillisissä perusarvoissa, joita seurakunnassa tehtävä työ edustaa. Yksi seurakunnan keskeisistä ja tärkeimmistä työaloista on lasten ja nuorten parissa tehtävä monipuolinen työ mm. lapsi- ja nuorisokerhoissa.
Tähän liittyvä toinen merkittävä työsarka on perheiden ja nimenomaan lapsiperheiden kanssa tehtävä työ perhekerhoissa. Seurakunta antaa näin arvokkaan panoksensa yhteiskunnallisena toimijana lasten ja nuorten puolesta, mutta mikä on tämän työn tulevaisuus? Riittävätkö meillä resurssit?
Tiukkenevassakin taloudellisessa tilanteessa meidän on pyrittävä siihen, että seurakunnalla on myös jatkossa mahdollisuus palvella lapsia ja nuoria monipuolisesti.
Leena Nissinen
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja
Siikalatvan seurakunta